Tuesday, January 10

Ja kirjoitan vieraskirjoihin lauseita, vain sinusta

Mulla ei oo mitään biisivalintaa, mitä teille laittaa taustalle pyörimään, valitan.Lisäksi kuvatkaan ei liity mitenkään aiheeseen, mutten löytänyt tähän hätään muuta. Mutta nyt tekee mieli kirjottaa, siitä mistä ennenkin täällä on mainittu, eli menetetystä rakkaudesta. Tää voi johtua siitä, että viimeaikoina on kaikilla tapahtunut kaikenlaista, ja heidän nostalgioista nousee mullekkin itku kurkkuun kun muistelen sitä kaikkea. Eli lopputuloksena, en mä taidakkaan olla valmis vieläkään päästämään kokonaan irti, vaikka kuinka sinusta eroon haluaisin enemmän kuin mielelläni. Haluan että olet muisto, vihaa&rakkautta merkitseva mysteeri, josta en halua kuulla enään koskaan. Silti, ikävöin kaikkea sitä...


Kuinka yksi katse sai mut vaan nauramaan. Miten sun maailman hölmöimmät ja tyhmimmät teot sai mut itkemään. Kuinka me vietettiin se yks yö vaan makoillen ja kertoillen historiastamme, silloin haluttiin tietää toisistamme ihan kaikki. Ja olin maailman onnellisin sinä yönä, sinä ja maailman kauneimmat luikautuksesi suustasi, joiden ansiosta en voinut kuin alkaa itkemään. Muistatko sen illan kun sä olit alkoholin alaisena, ja ehkä maailman ällöromanttisin kun pyöritit mua ilmassa, muistan sen ikuisesti. Tunsin olevani se ainoa silloin, ettei mikään meitä erottaisi. Entä kun teit taas ällösöpön liikkeen, ja ilmestyit yöllä mun ikkunan alle koputtaen, ja kertoen, että rakastat mua ja pyysit tätä siirtoa anteeksi nauraen, koska tiesit etten pidä tommosesta. Rehellisesti voin kertoa, etten pystynyt nukkumaan sinä yönä, hymyilin ainoastaan. Muistan kun istuttiin kevään ensimmäisten iltasäteiden aikaan parkeilla kahdestaan, ja puhuttiin meidän tulevaisuudesta, siitä mitä me ei nyt tulla ikinäkoskaan saavuttamaan. Mä itken, koska ihminen kenet kuvittelin mulle maailman täydellisemmäksi urpoksi, samanlaiseksi kuin minä. Ei ole enään tässä. Mä itken nyttenkin, kun tätä kirjoitan, oot mun heikkous, herkin kohta mun muistissa, yksi arimmista aiheista puhua. Sä täydensit mua olemalla niin samanlainen, ikuinen mysteeri jota en koskaan saanut täysin selvitetyksi.


Sä itsekin sanoit, että meistä vois kirjottaa kirjan, tehdä elokuva, kirjoittaa miljoona runoa. Me oltiin sellanen pari kuin elokuvissa, se hymyilevä pari jolla kaikki menee hyvin ja jotka nauttii toistensa katseidenvaihtamisesta enemmän kuin mistään muusta. Ne kaikki hetken, tanssiaiset, lauseidentoistot ja jatkamiset, tapahtumat, samanlainen ajatusmaailma, tivoli, yhdessä laulaminen ja pelleily, jokainen katseenvaihtaminen ja sun hymykuopat, pusujenvaihdot, pitkät halaukset, ja illalla lähetetyt ylisuloset viestit, en mä tuu niitä ikinä unohtamaan. Se oli mun elämän parasta aikaa, siksi susta onkin vaikea päästää irti, tai oikeastaan mun sydämen on. Oon kiinni muistoissa, vaikka en haluaisi, en todellakaan tän viimisemmän jälkeen. Omistan vieläkin sun vaatteita, ja välillä mä luisun. Mun on vaan pakko tuoksutella niitä, ne tuoksuu vieläkin sulle, vaikka tästä onkin ikuisuus. Mutta ajassa ei vaan voi palata taaksepäin, enkä myöskään osaa antaa varmaan ikinä tätä sulle anteeksi. Kaikki tapahtu vaan liian nopeesti, yhtäkkii sua ei enään ollut siinä vieressä tuhisemassa, menetin mun karvaperseen. Mut niinhän se kai menee, että pojat on poikia...

Kello lähestyy puoliyhtä. mä olin tiistain keskiuusimassa kuvankera. Mua väsyttää ja yheksältä pitäisi olla töissä, joka sijaitsee noin 40 metrinpäässä meidän talosta. Jep, ei ole valittamista. Mä oon kyllä onnellinen, siksi pistin vähän iloisempia kuvia tasapainottamaan. Mutta oon niin sekaisin. Nyt on tapahtunut niin paljon, etten itsekään enää pysy perässä. Kuitenkin nyt ajattelin toivotella hyvät yöt, sillä aijon mennä nukkumaan. Joten öitä & pahoittelen sekavaa tekstia, pistetään väsymyksen piikkiin!

19 comments:

  1. oot aivan _tajuttoman_ hyvä kirjottamaan! Ei voi kun ihailla :o

    ReplyDelete
  2. tuuli - huiapua :o itse en pysty hahmottamaan itteäni hyvänä kirjoittajana. Mutta harjoitan sitä. Ja ei minua kannata ihailla :-( pyhpah! mutta tyttö täältä ruudun toiseltauolelta kiittää tuhansien halien kera :)

    ReplyDelete
  3. kulta, mä tiedän kenestä puhut ja voin vaan kuvitella sun olos taas .... mutta hei, niinkuin joskus sulle myllytiellä sanoinkin, silloin kun teidän tiet sitten yhtäkkiä erkanikin, ettei kenestäkään pääse kokonaan yli, eikä se kipu ehkä saata loppua, mutta sen kanssa oppii elämään

    ReplyDelete
  4. joanna tää oli tosi ihana teksti

    ReplyDelete
  5. I love your hair !
    Your blog is amazing !
    xManon

    Will you please check out my blog sometime? You can follow me if you like !

    ReplyDelete
  6. voi ihana joanna. itkustin itekin hetken kun luin tätä, kirjotat niin nätisti ja oot niin kultainen tyttö.

    mut muru hei, mä lupaanlupaanlupaan, vaikken ois itekään ennen ikinä uskonu, ni koska sä oot noin huikee, tässä maailmassa on sulle vielä yhdestä sataan täydellistä hölmöä, ja parhaalla tuurilla yksikin riittää.
    ite en 18kk suhteen petetyks joutumisen jälkeen kelannu ikinä enää osaavani sortua keneenkään, antaa kenenkään uuden ihmisen olla mulle yhtä heikko kohta kun silloinen, kusipää mut täydellisen tuntuinen kusipää oli.

    mut me ollaan nuoria, elämä edessä, wait for it, se seuraava järjettömän onnellisuusfiiliksen tuova ihminen on sulle olemassa ! ne vaan löytyy about aina niillä yllättävillä kaupankassahetkillä.
    ja jos oikein hyvä tuuri käy, tää seuraava onnellisuusihminen tuntuu vielä tuhat kertaa paremmalta ja omalta ja voit vihdoin jättää tän tapauksen muistoks, kelata niitä hyviä juttuja mut olla iloinen ettet joudu enää ikävöimään.
    siihen asti, pärjäile pikkuinen, jätti-iso lohtuhali. <3

    ReplyDelete
  7. Coba - voi pupu oot oikeessa, mut tuntuu et oisin lirunu tässä ikuisuuden ihan turhaan. Emmä sillä mitään voita. Mutta silti on vaan niin vaikee päästä eroon tästä ajattelemisesta. Se iskee aina välillä. vaikka en todellakaan oo tollasen ihmisen arvonen :DDD sen tiedän! enkä mä sen kanssakaan haluaisi olla, mulla vaan taitaa olla ikävä.. :/ sinua myös on ikävä!

    sonja - sinä ♥

    kaisa - kiitos pupu c:

    iisa - sä oot ihana!!! härrekyyd :( mä en ees osa akuvitella iteeleni enää poikaystävää, joka on musta kyllä tosi harmi tai niin. Mutten vaan jotenki osaa kuvitella, että seurustelisin enää kenenkään kanssa.. mutta ajan kanssa :--) ehkä se tosiaan tuo uuden täydellisen hölmön mun luokse, toivottavasti :) ja vieläkerran OOT IHANA!! ♥

    ReplyDelete
  8. oot aivan älyttömän hyvä kirjottamaan !

    ReplyDelete
  9. olipa ihana teksti! tiedän, miltä tuntuu olla kiinni toisessa. yhtä ja samaa henkilöä oon rakastanut pian jo kolme vuotta. :C
    haleja sinne, oot tosi ihana ja kaunis ja tuitui! ♥

    ReplyDelete
  10. ihananasti oot kirjottanu! :)

    ReplyDelete
  11. really nice blog, cute girls! :**

    love it!


    xoxo

    http://lara-ira.blogspot.com/

    ReplyDelete
  12. on tosi hienoa et pystyt kirjottamaan näinkin kaunista tekstiä niin yksityiskohtasesti mut paljastamatta yhtään mitään. oot älyttömän hyvä kirjottamaan! :)

    ReplyDelete
  13. Lovely blog.
    http://xtheperfectmess.blogspot.com/

    ReplyDelete
  14. kirjotat tosi kauniistia ja vaikutat vaan niin ihanalta ja upeelta ihmiseltä johon ois varmaan onni tutustuu :)) voimia !

    ReplyDelete
  15. Tämä oli kaunis,puhdas,viaton kirjoitus,johon voi samaistua. Jos rakastuit kyseiseen henkilöön,hän tulee aina pysymään sydämessäsi. Oma heikkouteni on vielä vuosienkin jälkeen ensirakkauteni,vaikken haluakkaan hänen kanssaan palata yhteen.hänelle kuitenkin annoin eniten,hän on se arin paikka minulla,ja tulee aina olemaan.toivon että muistat tuota poikaa kaikesta huolimatta lämmöllä ja vaalit muistojanne, koska selvästi,hän kosketti sinua. Toivon sinulle vilpittömästi kaikkea hyvää :)

    T: ihminen,joka myös menetti jonkun,joka oli osa omaa itseään,se puuttuva palanen.

    ReplyDelete