Te maailman kauneimmat lukijat

Ei, se ei ole perseenuolemista, kun sanon teille näin.
Te olette ne kauneimmat. Juuri sinä.

Sinä olet kauneinta.



Tänään tuli tunne kertoa teille tarinoita.
Vietin aikaa kahvikupin kanssa. Pitkään miettien mitä minä sitten kertoisin.

& tahdoin pyytää teiltä anteeksi hiljaisuuttani. Puoli vuotta on kauan aikaa.




Enkä ole tiennyt puoleen vuoteen miltä se tuntuu.

Minä luin jostain tumblrin kuvasta, että ihminen on luovimmillaan silloin kun se on surullinen.
En tiedä tänään ainakaan mitä surullinen on.



Mutta tiedän miltä onnellisuus tuntuu.
Näyttää & mitä se on.

Kuka se on saanut aikaan & mitä se pitää sisällään.

& olen niin onnekas. Koska minulla on se.
& minulla on sinut.



Varpaat aamu auringon aikaan teltan ulkopuolella
& kauneimmat festivaalit.

Tämä kesä oli Lempiartisteja ja festarisuihkua.




Ruokaa. Kyyneliä. Sanattomia lauseita, Yksinäisyyttä, mutta samalla muiden läsnäoloa.

Kosketusta sanoilla, joita kukaan muu ei koskaan voi ymmärtää samoin kuin minä tein.



Hän kertoi elämäni runoin. Sinfoniaorkesterin kanssa.

En tule koskaan käsittämään neroa viekkauttasi.
Rakas. Onneksi olet yhä siinä.


Kaikkien niiden vuosienkin jälkeen.
Laiminlöin neroutta.
Vastustin, mutta sinä olet yhä sitä samaa.
Mitä tunsin silloin seitsemänvuotta sitten ensikosketuksemme aikana.


& minä itkin vuolaasti, vaikka sanoit ettei tarvitsisi.





Me luvattiin olla nuoria aina.
Sekä ottaa toisemme sellaisenaan.

Sinä olet kaikki tässä hetkessä.


Kohta yhteinen koti.


Ehkä kaikki on siis hyvin,
vaikka elämä onkin välillä sotku hetkiä.

Rakastan siitä huolimatta just sellaisena,
kuin me ollaan.




Vasta niin vähän aikaa,
mutta se tuntuu kuitenkin paljon suuremmalta.

& ne kaikki seikkailut. Tämä kesä.




Telepatiaako se on?


Oon aamu sun parvekkeella
& kiireetön kahvikuppi


Sua ajatukset ihanimmat ympäröi.





& ne ihmiset
Ketkä meitä ympäröi.

Tajusin sen eilen taas kerran.
niin kuin lähes jokainen muukin päivä.



Kiitollinen
Näistä ihmisistä.



Olen hakeutunut aitojen ihmisten läheisyyteen.
& vietänyt iltoja kuten tämä:




Olen onnellinen teistä
& monesta muustakin rakkaasta.


En ole koskaan tuntenut itseäni näin tärkeäksi kenellekkään

kuin mitä saan teille olla, rakkaat.



Sitten tuli F L O W.





& Me tanssittiin yön pienille tunneille.
Näin paljon asioita & onnellisuutta ihmisissä.

Vakuutuin vuoden odotetuimmasta tapahtumasta,
& ruuasta jota söin.

Rakastuin lisää & löysin uusia piirteitä.


& vietin aikaa



Ihmisen kanssa jota olen ikävöinyt. vuosia jopa.

Onnea oli huomata,
ettei mikään ole muuttunut.

& kuinka me tanssittiinkaan, voih.



Yöllä pakahduin bussissa.
Huokaisin syvään & kiitin.
luulin,
etten voisi olla enää elossa niin kuin ennen.






Sitten alkaa syksy,
joka tuo paljon muutoksia.


Huomisesta eteenpäin olen Helsinkiläinen, vihdoin.


& kilometrejä valmistujais lahjallani on ajettu 200

se kertoo,
että aika on liian nopea.





Mutta se on opettava
& minä myös viisaampi kuin kolme kuukautta sitten.


& itsenäinen.


Kulutan kahvikuppeja äidin puutarhassa
& unelmoin n ä k y m ä t t ö m y y d e s t ä.


Päivitän turhanpäiväistä salaisuutta,
& se salaisuus löytyy täältä!



Silti ikävöin runoja
& kulutan Iisan uutta albumia.


sekä katselen kauniita ihmisiä nauttimassa mahdollisuuksista kuten nämä kaksi.




Elän ihanien ihmisten ympärillä, & uusien mahdollisuuksien keskipisteenä.


Syksy on muutoksia täynnä.
Ehkä kerron niistä myöhemmin.

& tarkemmin.



Värjäsin myös hiukset
& rakastuin ehkä liian nopeasti.

mutta
Pidän siitä miltä se tunntuu.





On pidettävä kuitenkin mielessä.


"Jokaisesta pitäis voida vaan irrottaa, niin etse palata voi jos se haluaa.
Helppo sanoo, mut vaikeampi toteuttaa"


Ei todellakaan.





Kaikesta huolimatta täällä on kaikki hyvin.

Jos sitä ei muuten huomaa, niin ainakaan minä en kirjoita enää runoja.
Vaikka haluaisinkin.


Onnellisuus vain tekee minut sokeaksi sanoille.


Mutta toivon,
että te odotatte.




Tai seuraatte minua muualle:


Uusiin salaisuuksiin

tai

Instagrramiin


Miten ikinä asian paremmaksi näette.





Toivottavasti teillä on ollut mahtava kesä. Oliko?

Tahtoisin muutenkin tietää, mitä sinne puolelle kuuluu?

Vai olenko vain yksin tarinoimassa täällä tyhjille silmäpareille?





Älkää antako tuulen temmata mukanaan.
Ruska on pian täällä & villapaidat.

Siinä on kaksi syytä o n n e e n tänään.



Kuvat ovat yksi sotku,
mutta sanotaanko näin, että oli sekalainen kesä.

Pienesti kaikkea & värejä.
Niitä sanoinkuvaamattoman kauniita.

Niinkuin olette tekin.
pusuja