Sunday, October 30

Sitä kutsutaan ikäväksi


Kyseisen kappaleen (luultavasti tällähetkellä soiva biisuli joka linkattuna tossa ylhäällä) musavideo sai mut haaveilemaan taas, ja samalla suremaan, mutta enemmän haaveilemaan. 

Haluan ison huoneen jonka lattian peitän kynttilöillä, pienenpienillä tuikuilla. 
Haluan viltin ja seuralaisen joka nauttii yhtäpaljon fiilistelystä ja näkemästään kuin minä. 
Oltaisiin siellä vilttiin käärittyinä. 
Ja vaan fiilisteltäisiin sitä näkymää. 

Ja tän kaiken mä haluaisin mieluiten jakaa sen ihmisen kanssa, kenestä tää kyseinen kappale mua muistuttaa, ja saa mun kyynelkanavat virtaamaan poislähtönsä vuoksi. Se on silti mulle aina rakas ja melkein kun oma pikkuveli. Ja se kattelee mua tälläkin hetkellä tuolta ylhäältä enkelinsiivet selässään. Siitä on kohta kuusivuotta kun sä poistuit, mutten mä tule koskaan unohtamaan sua rakas, en vaikka mulla olis miljoona muutakin pikkuveljenkaltaista, sinä olet tähdistäni kirkkain. 

Terveisin sinua ikävöivä, ikuisesti 11 vuotias pikkutyttö

4 comments:

  1. :( voi ei
    voimia sulle. oliki läheinenkin ? siis olinko sukua tai jotain ? :( kauheeta. miksi hän lähti ?

    ReplyDelete
  2. Ano - asiahan ei nyt oikeastaan tänne kuulu, taisiis syy ja näin. Mutta onnettomuudessa, ja mulle todella läheinen oikeastaan parasystävä silloin oli... nytten se vahtii mun tekosia tuolta ylhäältä :'(

    ReplyDelete
  3. voi ei ! no asiahan ei mulle oikeastaan kuulukkaan. mutta jaksele :/

    ReplyDelete
  4. Ano - ninnonii :c enkämä sitä kerro muutenkaan kellekkään, koska nii.. ja juu :) kiitos!

    ReplyDelete