Meillä on yhteinen määränpää

Mun sisällä on toivo, uskottelen itselleni että vielä sitä on.
Mutta sillä en meinaa ettäkö kaikki tapahtuis nyt, vaan joskus tulevaisuudessa.
Oon varma että meidät luotiin toisillemme mittatilaustyönä. Ja että säkin ymmärrät
ettei meitä luotu erilleen. Vaan juoksentelemaan kaksin maailmanympäri,
tukemaan toisiamme ja kilpailemaan siitä, kumpi on toiselle parempi puolisko.

Mulla on meihin vahva usko.. niinhän me toisillemme toisteltiin. Älä siis luovuta.
Mä en uskalla enkä halua. Ottaa kenenkään muun kädestä yhtä vahvaa ja pitävää otetta.
Sun on turvallisin kaikista, me ollaan kuolemattomia. Ja tää maailma on meidän. Vielä joskus.


Mulla ei oo fiilistä muokata teille nyt kuvia, syksy on vienyt mennessään mua & fiilikset on down down down.
Mä elän stressssä, mun pitää ryhdistäytyä. Ennen kuin se vie mut.
Haluaisin vaan lopettaa koulut ja nukkua, laiskotella aamutillat ja kuluttaa villasukkia ja teekupposia. Miksei se ole mahdollista?

Mut löytää instagrammista nimellä j0uan !