Monday, December 10

kohtalo on lapsi joka leikkii



Se on hassua. Että miten aina kun mä olen yksin/ tunnen yksinäisyyttä keskellä tätä kaikkea, niin mä sorrun menemään youtubeen. Kuuntelen ne kaikista surullisimmat ja nostalgisimmat biisit, mitämä oon kuunnellu mulle ennen rakkaita olleiden ihmisten seurassa, hymyilyt jumalattomasti ja tuntenut onnellisuutta edes hetken. Mä kaipaan niinä minuutteina sitä, mitä mulla joskus on ollut, mitä niiden sanojen kohdalla mulle on sanottu ja omistettu tai kuinka muhun on koskettu. Niinä hetkinä mä kaipaan niitä ihmisiä tähän lähelle, vaikka oikeasti en haluaisi niiden edes vahingossakaan hipaisevan mua, ja muistuttavan siitä, mitä ne mulle on tehneet tai minä niille. Mun fiilikset on sillähetkellä hyvin ristiriitaisia. Mutta myönnän että välillä on ikävä.



Musta tuntuu, että tää tunne valtaa mut aina just näihin aikoihin vuodesta (okei, vasta kahtena vuotena) johtuen ehkä siitä, että näihin aikoihin mä elin mun elämän onnellisimpia hetkiä, hänen kanssaan kenen nimeä en haluaisi enää koskaan lausua ääneen. Niin paljon pahaa on tapahtunut, mutta sitäkin enemmän hyvää hän on saanut aikaan, ja nyt oon onnellinen ettei hän ole kokonaan poissa mun elämästä. Anteeksi en tule siltikään koskaan antamaan. Mutta salaa palaan niihin hetkiin, niihin sanoihin ja tekoihin haavemaailmassani. Hän on mieletön ihminen, ja onnellinen nyt. Mä olen vielä hajanainen ja rikki, mutta uskon munkin onnen löytyvän vielä & sen hetken koittavan munkin kohdalle kun löydän ihmisen, joka sun tyhjän aukon musta korjaa varovaisesti. Puhaltaen pahat ajatukset ja mielen pois, ja suutelemalla niitä haavoja joita sinä aiheutit. Se on hankalaa, sillä me oltiin uskomattomia, kauniita ja nuoria rakastuneita. Me haluttiin jakaa itseämme maailmalle ja kirjoittaa kirjan siitä kuinka onnellisia me ollaan. Monesti suunnittelimme kuinka vielä kirjoitamme kirjan tästä kaikesta, tai että joku saa tehdä meistä elokuvan. Sä olit uskomaton, oot edelleen.



"parisuhde ei ole mikään peli, joten miksi huijata?" Mun elämä on täynnä huijausta, elin vuoden valheessa ja se on jättänyt jälkensä. Luottamusongelmat ja ylisuojeleva vaisto ovat suuret, mustasukkaisuutta lukuunottamattakaan. Mulla on eräänlainen seurustelukammo. Päästän ihmisiä lähelle, mutten osaa päästää niitä tarpeeksi lähelle, enkä osaa vakiutua. Mä muutun oudoksi, musta tulee tylsä koska pelkään olla liian kiinnostava. Se haittaa mua, oon menettänyt sen takia paljon mikä on ollut mulle rakasta. Vain yhden ihmisen takia. Pienet teot voivat jättää isot jäljet, se osui mun pelkoon ja arkaan kohtaan. Miksikö kerron tästä? no sanotaanko näin että se on ollut mun elämässä nyt ensimmäinen ajatus, ja tajuan vihdoin miksi asiat on näin. Miten mä voin enää muuttua?




Mutta missä jamassa mä nyt oon? No tunnen oloni yksinäiseksi ja selaan youtubea. Selaan kaikkia näitä kauniita kappaleita, jotka muistuttaa mua ihmisestä joka teki musta maailman onnellisimman. Katson myös videoita, joissa pariskunnat ovat onnellisia, hymyilevät, suukottelevat ja söpöilevät. Hymyilen ja pari kyyneltä valuu poskipäätäni pitkin alas. Oon silti jollaintavalla kiitollinen, ei musta olisi tullut tälläistä ihmistä ilman häntä.
kiitos ja PS.minä rakastan sinua aina.

8 comments:

  1. ihan mieletön teksti, kosketti ♥

    ReplyDelete
  2. apua tää on ihan sairaan koskettava teksti! <3

    ReplyDelete
  3. mieletön teksti! voihitsi ku nous tunteet pintaan ja kyyneleet silmiin, olet upea ♥

    ReplyDelete
  4. ihana jonski ! kuuulostaa niin tutulta.. mulla on ikävä sua kaunis<3

    ReplyDelete
  5. Älyttömän kaunista tekstiä,kosketti paljon<3 oot kaunis, oot ihana, sulla on ihana blogi, ihanii kuvii ja listauksia! Tsemppii:--)<3
    http://matuusworld.blogspot.fi

    ReplyDelete
  6. Vauu mikä teksti :o sun pitäis alkaa kirjailijaksi löysin tän sun blogisi ihan sattumalta kaverin kaverin kautta :D

    ReplyDelete