What am I suppose to do when the best part of me was always you

12.12.12 toivoin / odotin siltä päivämäärältä jo puolivuotta sitten paljon. Että viettäisin täydellisen päivän jättäen sen onnellisen hymyn kasvoille nukahtaessanikin. Mutta kyseinen päivämäärähän ei tuonut mulle mitään positiivista, ainoastaan yhden hassu viestin. Muuten paljon itkua, aivan liikaa kyyneleitä junassa. Huomasin kuinka ihmiset tuijottivat silmissään kysymyksiä ja kuinka he olivat avaamassa suutansa, mutteivät viitsineet. En olisi kertonutkaan. Muhun sattui liikaa ne lauseet, niitä ei voi enää koskaan perua.


Minä rakastan häntä, hän on tehnyt mun elämässä niin paljon hyvää ja kiitollisuus sitä kohtan on ääretön. Mutta siksi nää kyyneleet onkin vain hymyilyn arvoisia, saan sut luonani pitää jollainlailla. Mä otan nyt uudet tuulet purjeisiin, lopetan murehtimisen ja annan olla. Jätän rauhaan kaiken sen, ja aloitan alusta. Joskus vielä joku makoilee munkanssa jouluvalomeressä isossa sängyssäni ja me puhumme tarinoita, nauramme ja nautimme.


Eilisessä oli hyviäkin asioita, tämä vain luo sitä pettymystä muhun ja kyyneleet silmiin. Kulutin koko viimeyön suolanmaku suussa. Mutta mä myös osasin hymyillä, en tyydy enää pelkkään itkuun. Mä haluan elää positiivisesti, ja nauttia siitä tunteesta. Kun koko maailma hymyilyttää ja vaikka pakkanen kiristäisi mun poskia, mä nauraisin enkä valittaisi. Mulla on vahva mieli ja vahvat aatteet, enkä koskaan halua mun lähimmäisten kärsivän siitä että mä olen surullinen. En halua enää painaa sitä taakkaa kenellekkään muulle kuin itselleni.

Kuvat on instagrammista viimeisen 1,5 kuukauden ajalta. Olen käynyt mm turussa ja expoilla
ja instagrammista mut löytää nimellä j0uan .