Tuesday, January 15

You don't need to be perfect to be beautiful

"Siis en ole sillai ihastunut ihastunut, vaan jotenkin kun ihailen sun tapaa ilmaista ittees ja tapaas miten kannat ittees, miten rehellinen oot .." - Eräs anonyymi formspringissä.

Tää on mun mielestä ehkä kauneinta mitä mulle on sanottu. Tai ainakin asia on ilmaistu kauneimmalla mahdollisella tavalla. Mysteerinen anonyymi jälkeenpäin selvisi mulle kuka hän oli, ja ollaan juteltukkin tän henkilönkanssa paljon mm tän postauksen aiheesta joka on siis:


Tää video inspiroi mut nyt tekemään tämän, mistä on ollut paljon puhetta. Musta ja mun itsetunnosta? Mitämä tunnen itseäni kohtaan, mitä olen tuntenut ja niin eespäinpois. Hassua, että tää tyttö osasi kerätä juuri samat sanat suuhunsa, mitämä olisin kertonut teille. Koska jokainen meistä on kaunis, älkääkä epäröikö olevanne kauniita. Älkää myöskään tavotelko mitään täydellisyyttä, mutta pitäkää itsestänne huolta. Kukaan ei ole kadehtimisen arvoinen ihminen, jokainen meistä on yksilö ja tavoittelee itseään. Ei kukaan tule koskaan olemaan toisen kopio ja se on epäinhimillistä edes tavoitella olevansa joku toinen kuin sä olet. Jokaisella on oikeudet mielipiteisiinsä, jos haluat yrittää olla joku jota et ole, tajuat kyllä jossainvaiheessa sen olevan väärin. Koska meidät luotiin yksilöiksi, ei toistemme kopioiksi. Minä tein sen virheen, useasti. Elin kateudessa ja huonossa itsetunnossa, halusin tavoitella mahdottomia. Myöhemmin tajusin sen olevan väärin, ja aloin luoda minua. Joannaa joksi olen tullut ja tulen olevan.
kaksmustavalkost
Näetkö tämän hymyn? Se oli ennen aivan erinlainen. Mä olen kärsinyt pitkään huonosta itsetunnosta. Olen vihannut itseäni vielä viimevuonna. Vasta noin vuosi sitten aloin ymmärtämään etten voi olla kukaan toinen. Tavoittelin mahdottomuuksia, jonka seurauksena vihasin omaa ulkonäköäni. Vihasin hymyäni, tuota ihanaa hammasriviä jota rakastan nykyisin väläytellä. Silloin en vain sitä ymmärtänyt. Mä piilotin sen & mun niin rumat vinot alahampaat sekä niin jättiläismäiset etuhampaat. Vihasin niitä, nykyään pidän niistä koska ne ovat osa minua. Tätä arpien peittämää naamaa, joka nykyisin kertoo minulle vain siitä että mä selvisin aknesta, jaksoin sen loppuun asti enkä yrittänytkään peittää niitä näppyjä. Olen ylpeä siitä. Näitä pyöreitä kasvoja, joita yritän aina piilottaa leijonanharjan alle, etteivät ne näyttäisi niin pyöreiltä. Mutta toisinaan mä pidän siitä, ja tuosta kuopasta leuassani.
määäikä
Mitä kroppaan sitten tulee. Sitä en ole vielä täysin hyväksynyt. Tai.. toisaalta olen. Haaveilen usein saliurasta, jonka aloitan ja muovaan itselleni ihanan terveennäköisen vartalon. Laihat sääret sekä tiukan mahan. Mutta mä en ole kuitenkaan koskaan mennyt sinne salille, miksi? sitä en tiedä. Tavallaan mä mun mielestä hyväksyn silti itseni tälläisenä, enkä sen takia vaivaudu tuohon 500 metrinpäähän muovaamaan itseäni. Mulla on isot sääret ja en ole mikään maailman laihin yksilö, mutta mua se ei haittaa. Mä olen kasvanut perheessä, jossa mulle opetettiin että kaikki ovat kauniita omalla tavallaan, jokaisessa meissä on kaunista ja se näkyy ulospäin eritavoin. Ja jos kehtasinkin inahtaa "äiti mä olen ruma, äiti mä olen lihava, äiti mun vaatteet on ihan keuheita verrattuna muiden tyttöjen vaatteisiin" Niin sieltä nousi korotettu ääni joka käski lopettamaan nuo puheet. Koska olen täydellinen tavalla jota mä olen. Eikä mun pidä verrata itseäni muihin tyttöihin. Tein kuitenkin sitä, viimevuoteen asti. Kunnes tajusin tekeväni täysin väärin kun yritän muokata itsestäni toista ihmistä niin luonteen, kuin ulkonäöltäkin. Naurettavaa touhua.
kesäfiilis
Toistan itseäni niinkuin aina, hah. Kuitenkin mitä nykytilanteeseen tulee. joo, on mulla hyvä itsetunto ajatellen kuinka paljon olen joutunut kiusaamista tai haukkumista kuulemaan pienempänä. Teistä jotkut kyselevät välillä että "sulla on varmaan todella hyvä tsetunto, koska oot ihana ja saat paljon kehuja päivittäin" Asia ei ole noin. Vaikka mä saan päivittäinkin netinvälityksellä useita kommentteja, ne eivät merkitse mun itsetunnolle yhtikäs mitään. Ne ovat kehuja, ihmisten mielipiteitä susta. Eivät sun omia mielipiteitä itsestäs, joten miksi niiden pitäisi jotenkin vaikuttaa sinun käyttäytymiseesi tai olemukseen ylipäätänsä? ei pitäisi, mutta monilla niin käy. Musta on ihanaa, että mua kehutaan. Se tuo hyvää oloa ja niitä sanoja on ihana kuulla jos on ollut muuten huonopäivä, tai näytät ihan perseeltä juuri sinäpäivänä. Ne sanat on ihan uskomattoman vahvoja mielialan piristäjiä, mutta ne eivät kolauta mun itsetuntoa tai vaikuta mun käyttäytymiseen milläänlailla. Mutta vastaan nyt että; en pidä itseäni täydellisenä, en normaalia ihmistä upeampana tai kauniimpana. Olen ihan normaali ihminen, vaikka mä tykkään jakaa mun maailmaa ja elämää teille sekä julkaista miljoonittain kuvia itsestäni. Vaikka saan kehuja päivittäin, ei mä en ole mikään täydellinen. Mutta lainaten tota tyttöä videolla, jokainen meistä kuitenkin on tavallaan täydellinen. Vahvoja sanoja, vahvoja mielikuvia, merkityksellisiä kirjaimia. Itsetunto lähtee itsestään, omasta maailmasta. Sitten kun sä viihdyt sussa, voit sanoa omaavas hyvän itsetunnon. Joten nyt mä sen sanon, omistan hyvän itsetunnon. Viihdyn itsessäni, mä olen Joanna.

16 comments:

  1. Hassua, miten sä osasit pukee lauseiks tasan samat asiat mitä mä oon päässäni miettinyt jo tosi pitkään ! (-: Tää teksti oli mahtavaa luettavaa !

    ReplyDelete
  2. onhan se helppo tosta puhua nättinä tyttönä. sinä ja videon tyttö..

    ReplyDelete
    Replies
    1. En ole mielestäni sen erikoisemmannnäköinen kuinkukaan muukaan. Ja vaikka naamasta saattaisin näyttää kivalle jonkunmielestä. Niin en usko että mun kroppani kovinkaan montaa mielyttäisi. Mutta tämä käy mulle näin :) jos oot mun videoita katsellut, niin et olisi mun ulkonäöstä enään niin samaa mieltä, tai näin uskoisin. Ja mä tiedän, että sielä ruudun toisellapuolella on myös kaunisyksilö. Koska yhtäkään rumaa ihmistä en elämäni aikana ole kohdannut.. Nyt huijaan. Olen yhden. Mutta se ihminen oli ulkoisesti todella kaunis ja sisäisesti niin ruma etten tiedä rumemmasta. En tiedä oliko tässä tekstissä järkeä. Mua väsyttää. Mutta kiitos kehuista. Musta jokainen ihminen on kaunis niin kauan, kun hän ei tee itsestään sisäisesti rumaa ihmistä. :)

      Delete
  3. joannaaaaa! ei mulla muuta ku että oot rakas!!

    ReplyDelete
  4. Mä oon ajatellu ihan samoja asioita viime vuodesta lähtien! Tää postaus oli mukavaa luettavaa, kirjotat niin hyvin! (:

    ReplyDelete
  5. tuli iha kylmät väreet mul ku tota tekstii luin, toki hyväl taval ! mut ootpas ihana ja ihana teksti :--)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mahtavuuksia. Ihania kehuja ja kiitollinen minä :-) musta on mahtavaa että näistä kirjotuksista pidetään. Varmaan juuri siksi, että monella liikkuvat nämä asia mielessään. Mutta kiitos kommentista, mä olen otettu ja sinä olet ihana!

      Delete
  6. http://lbwall.blogspot.fi/2013/01/new-blog-love.html tääl on siulle jotain :3

    ReplyDelete
  7. Tosi mahtava postaus! :) Tuntuu pöljältä alkaa kommentoimaan tällasta asiaa kun toisen vartalo, mutku se jäi mulle jotenki päällimmäisenä mieleen :/ Oon sun blogia lukiessani kelaillu, ettei koko määrää millanen ihminen on, kuinka ihana se on, kuinka paljon sillä on kavereita. Se kroppa on vaan osa sua itseäs ja ei mun mielestä esimerkiks toisen vartaloa voi arvostella. Mua ihmetyttää sellaset tytöt, jotka eräällä nimeltä mainitsettomalla nuortenlehden omalla sivustolla linkittää nimeltä mainitsettomalla keskustelualueella kuvia omasta kropastaan ja toivoo saavansa sitä kohtaan arvostelua. Ja tietysti kysyy, minkä painoselta näyttää ym. Mitä ne arvostelunkerjääjät kuitenkaan hyötyy yhtään mitään kenenkään kommentista? Miksei vaan argghhh voi itse käydä oman päänsä sisällä keskustelua siitä mitä mieltä on omasta ulkonäöstään? Oikeesti, raivostuttaa tollanen.

    ReplyDelete
  8. aivan ihana postaus <3 oot todella hyvä kirjottamaan!

    ReplyDelete
  9. sulle on haaste täällä: http://jenniinanni.blogspot.fi

    - jenni

    ReplyDelete
  10. kaikista hienointa on vaan iän myötä alkaa huomaamaan miten täydellisyyden tavoittelu ei tuo onnea, päinvastoin. et huomaa enää hyviä asioita itsessäsi ja tavoittelee jotain epärealistista. Sen kun tajuaa, ja alkaa todella elämään sellaisena kuin on, se on hienoa, upeaa, elämästä nauttimista <3

    ReplyDelete