Kun lapset nauravat onnellisuudesta ja kirmaavat niin nopeasti kuin pääsetvät laitteesta toiseen vaikka tietävät, ettei heidän tarvitse jonottaa. Ylisuuria hattaroita, lemppari laitteet sekä äiti aurinko. Miten muka tivolissa voisi olla surullinen? Vaikka näin vanhemmalla iällä en sitä ymmärräkkään miten se niin hauskaa pikkusena olikaan, niin en minäkään voinut hymyilemättä olla. Mä katsoin ylöspäin maailmanpyörää, ihastelin kuinka se hipoi taivaanreunoja. Mä pelkään korkeita paikkoja, mutta silti se kiehtoo mua. Hiukset hulmuten käväistiin muutamassa laitteessa ja naurettiin vatsat kipeiksi, mielettömyyttä! Mua hymyilyttää ajatuskin siitä, kuinka mua ottaa vatsasta. Ja kun aurinko laski, oli tivolin valomeri jotain sanoinkuvaamattoman kaunista. Ne miljoonat lamput ja onnelliset hymyt jotka meitä vastaan kävelivät, elämä on juhla.
ihan sairaan mageita kuvia! enkä vieläkään voi olla kuolaamatta tota sun hillittömän huikeeta kirjotustyyliä, ihailematta sitä, kuinka kauniilta sä saat kaiken kuullostamaa♥
ReplyDeleteVitsi miten upeita kuvia! :--)
ReplyDeleteItse kuulun niihin jotka vielä 21 vuodenkin iässä
ReplyDeletejuoksentelevat laitteisiin nopeampaa
ja nopeampaa
ihan kun laitteet pian häviäisivät.
Voi ei, aivan ihan teksti! Ja kuvat vielä kruunas kaiken! Ihana postaus!<3
ReplyDeletevau, mitä kuvia !! (-:
ReplyDeleteIhana postaus!! <3
ReplyDeleteOij kuinka ihana postaus :') ♥ Tosin, maha tulis aika kipeeks sadasta hattarasta :/
ReplyDeleteIhania kuvia :---)
ReplyDeletekiva blogi, uus lukija täälpäi! :)
ReplyDelete<3http://sannnisofia.blogspot.fi/
kiva blogi liityin lukijaks :) liity munkin blogiin jos tykkäät, ja siellä on ohjeet miten voi liittyä myös bloglovinin kautta :)
ReplyDeletehttp://fromdaytoday-karo.blogspot.fi/