Falling in love is a crazy thing to do.

Mitäpä jos et pystyisikään koskettamaan seurustelu kumppaniasi millään lailla?

Et haistamaan, etkä näkemään häntä. Et tuntemaan hänen läheisyyttään konkreettisesti?

Et suutelemaan, halaamaan, et edes pitämään hänen kädestänsä kiinni. Saatika silittelemään niitä hiuksia.

Mutta rakastaisit häntä siitä huolimatta enemmän kuin mitään muuta. 

Olisit rakastunut ihmiseen, jonka äänen pystyisit ainoastaan kuulemaan. Pystyisitkö sinä siihen?

Olen mukana Indiedaysin & Sony Picturesin yhteistyökamppiksessa. Jonka kautta pääsin katsastamaan pian 7.2 ensi-iltansa saavan HER- elokuvan ennakkoon. Itsehän olen varsin laiska osallistumaan mihinkään tällaisiin, mutta kyseisen elokuvan aikana mun kyynelkanavat alkoivat vuotamaan niin urakalla, että päätin ottaa riskin & osallistua. Kävin siis katsastamassa elokuvan ennakkoon jokunen aika sitten, ja kun poistuin salista ei mulla tainnut olla enään yhtään meikkiä naamassa. Elokuva on todella kaunis, niin tarinaltaan kun toteutus ja kuvaustavoiltaan sekä musiikeiltaan. Mutta juoni ja tarina tässä elokuvassa, on erittäin raskas ja samanaikaisesti kaunis. Kyseinen pätkä tuo todella paljon mulle henkilökohtaisesti mieleen omat IRC- Galleria aikani, sekä muutama vuosi takaperin tapahtuneet tapahtumat, joista jälkimmäistä ajattelin nyt vähän avata teille.


Mulla on ollut nimittäin hyvinkin samantapainen suhde muutamia vuosia takaperin kuin kyseisen leffan henkilöillä. Tiesin kyllä hänen kasvonsa, mutta en koskaan ole pystynyt koskettamaan häntä. Olimme nähneet kerran vilaukselta toisemme joskus monia vuosia taaksepäin, joten en todellakaan muistanut miltä hän todellisuudessa näytti. Tutustuimme toisiimme siis paremmin kyseisessä IRC- Galleriassa ja juttelimme paljon, siirryimme kuitenkin jossain vaiheessa galleriasta Messengeriin. Meidän keskustelut syventyivät ajan kanssa, ja muutamien kuukausien jälkeen myönsimme kumpainenkin. Olimme ihastuneita toisiimme. Ajatuksena se kuulostaa aivan täysin järjettömältä, sillä en ollut aikaisemmin kokenut vastaavaa. Olin ihastunut ihmiseen, jota en ollut koskaan nähnyt viittä sekunttia pidempään todellisuudessa.

Mutta niin se vain oli. Hän oli ihminen, joka osasi kirjoittamalla piristää huonoja päiviäni, sai tuntemaan rakastetuksi, kehui minua ja kertoi niin ihmeellisiä asioita että menin ihan sekaisin hänestä. Sain joka ikinen aamu "hyvää huomenta" toivotuksen, ja iltaisin hyvän yön toivotukset virtuaalisen otsapusun kera. Mutta se tuntui aidolta, ja odotin näkeväni hänet vielä. Mulle oli siis syntynyt nettisuhde, ja se tuntui ihan aidolta niin pienen 16 vuotiaan tyttösen korviin.


Meidän suhteemme toimi tekstiviesteillä, puhuimme ehkä kolmisen kertaa puhelimessa jolloin hän sai minut vielä pahemmin pauloihinsa. Muistan tarkalleen jokaisen viestin, miten hän osasi tekstiviesteissään kertoa liikkeistään jos hän nyt olisi vieressäni. Se tuntui aidolta, ihan kuin hän olisi siinä vieressä, läsnä.

Se ei kuitenkaan kestänyt kauan. Sillä olin niin innokas näkemään häntä ihan oikeassa elämässä, ja hän taas ei ollut ikinä valmis siihen. Joten se mursi innostustani niin, että se suhde kaatui alle kahdesa kuukaudessa. Koska seurustelu ilman häntä konkreettisesti vierellä ei enää kertakaikkisesti riittänyt minulle. Minä tarvitsin häntä, mutta hän halusi tyytyä kirjoittamiseen.


Jos joku ei siis vielä hoksannut juonta. Niin kyseinen pätkä kertoo parisuhteesta, josta toinen osapuoli on tietokoneessa toimiva käyttöjärjestelmä. Eli kaikki yhteydenpito tapahtuu täysin elektronisten laitteiden välityksellä.

Kyseinen elokuva laittoi ainakin omat aivolohkot raksuttamaan toden teolla. Mulla olisi miljoona näkökulmaa mitä elokuvassa tarkoitetaan. Mutta eniten ehkä mua pelottaa. Tuleeko meidän tulevaisuus olemaan tuota? Vastaan tulevat ihmiset puhuvat korvatulppamaisille laitteille hymyillen onnellisuudesta. Tuleeko kaikki kokemaan onnellisuuden tulevaisuudessa noin? Eikö seurustelu olekaan kohta enää konkreettisesti yhdessä oloa ja läheisyyttä? Itse en pystyisit moiseen, tahdon miehen olevan konkreettisesti läsnä. Joten pidetään peukkuja pystyssä, ettei noin kävisi koskaan.

Mutta pystyisitkö sinä pitämään parisuhdetta yllä ilman näkemistä? Pahinta tässä on, että tapahtumat sijoittuvat todella lähelle tätä aikaa. Ja kuten esimerkkini kertoo, on olemassa jo nettisuhteita ja joidenkin ihmisten sosiaalinen elämä on ainoastaan netissä. Tahtoisinkin kuulla mitä mieltä olette, pelottaako teitä? Oletteko edes ajatelleet asiaa, että jonain päivänä seurustelu voi olla juuri sitä pelkkää älypuhelimeen puhumista? Mitä jos jonain päivänä heräätkin, eikä konkreettisia kumppaneita olekaan enään olemassa? Seksuaaliseen kanssakäymiseenkin on olemassa nykyisin älypuhelimeen kiinnitettävät laitteet kummallekkin osapuolelle. Tämä on asia joka oikeasti pelottaa minua, mutta tahtoisinkin tietää että mitä fiiliksiä se teissä herättää?


OHJAUS & KÄSIKIRJOITUS: Spike Jonze
PÄÄOSISSA: Joaquin Phoenix, Amy Adams, Rooney Wilde & Scarlett Johansson.
HER- Elokuva on ehdolla 5 Oscariin vuonna 2014.

Jos kiinnostus heräsi viimeistään trailerin kohdalla elokuvaa kohtaan, on sinulla nyt mahdollisuus voittaa liput sulle ja sun kaverille kyseiseen elokuvaan nimittäin tässä tulis nyt pientä arvontaa! Arvon nimittäin 2x2 pakettia lippuja kaikkien osallistujien kesken kyseiseen elokuvaan (niin ei tarvitse sitten puhelimessa kertoa kaverille minkälainen se elokuva oli). Ja tossa ylempänä onkin sitten aimo annos noita kysymyksiä, mutta lyhennetysti. Mitä fiiliksiä tää teksti ja elokuva herätti sussa? Lisää kommenttiisi myös s-posti osoitteesi, niin saan sitten voittajiin yhteyden. Arvonta päättyy 4.2, toivotan jokaiselle onnea matkaan & toivottavasti saadaan kivaa keskustelua aikaiseksi tuolla alhaalla asiaan liittyen. :-) Tuun sitten keskiviikkona julkistamaan voittajat, siihen asti toivotan kaikille mukavaa loppuviikkoa!

psst. Kyseinen pätkä tulee siis leffoihin 7.2 & jos kiinnostuit siitä käy tsekkaamassa juoni tarkemmin TÄÄLTÄ!