Me ollaan tunnetusti paremman puoliskon kanssa mukavuuden halusia & fiilistelijä ihmisiä. Pitkä talvi tuntu todella raskaalta meille molemmille, kun ainoa tapa miten kerkesi rentoutumaan, oli röhnöttää sohvanperällä. Anssin synttärit kuitenkin läheni kovaa vauhtia, ja päätin, että se on hyvä syy ottaa vähäks aikaa happea ja viettää viikonloppu jossain muualla, kuin täällä pk seudulla. Erittäin vahvaksi kiinnostuksen kohteeksi valittiin kylpylä loma, ja oltiinkin kyllä automaattisesti samaa mieltä, että mihin kylpylään halutaan.
Tuttuun tapaan tykättiin ottaa kamerat mukaan, ja reissulta tulikin tosi paljon videomatkua kuvatuksi.
Anssi sitten kokos pätkät yhteen, ja tässä voittekin nähdä lopputuloksen:
Reissu oli kokonaisuutenaan todella onnistunut, ja ainakin aina kun ite katon tätä videota, niin tekee kyllä mieli palata takaisin altaiden ja hotelli aamupalan ääreen. Kivana lisänä oli kyllä ehdottomasti tuo, kun päästiin vähän tarkemmin kiertelemään ympäri Turkua mun henk. kohtaisen oppaan ansiosta. Ihan tosi huikeeta, että sellanenkin mahdollisuus sattui kohdalle.
Jos itse kiinnostuit mahdollisesta kylpylä lomasta, niin tästä linkistä pääset kylpylän sivuille.
Me olimme todella tyytyväisiä viikonloppuumme. Kiitos siis mahdollisuudesta Sokos Hotel Caribia!
Oottekste käyneet koskaan kyseisessä kylpylässä, ja jos olette, niin mitä mieltä olitte kyseisestä paikasta? :-)
Parempi puolisko kuvasi videon yhdestä niistä monista päivistä mitä vietämme.
Pidin siitä, toivottavasti tekin. Meidän tavallisesta päivästä.
Itsekin tahtoisin taas kuvata, ehkä saan aikaiseksi ensiviikolla.
Viikonlopusta tulee ihana, & iso kivi on pyörähtänyt sydämeltä.
Tänään oli viimeinen päivä harjoittelua, tulevaisuus näyttää hyvältä!
Mulla on niitä pinnallisia juttuja nykyään enemmän täällä ,
mutta viihdyn myös paljon täällä rakkaimmassa, sä päätät mitä tahdot lukea.
& psst. Mekkoja kaipailevat, muistakaas ilmaantua huomenna Wanhalle YlioppilasTalolle !
Minut ainakin löytää sieltä metsästämästä itselleni valmistujaismekkoa.
Teitte mulle hymyn viimepostaukseen, mulla on ihania ihmisiä täällä, sydän.
Kuten viimepostauksessa kerkesinkin jo hypetellä, on kevät tekemässä tuloaan, ja pian onkin jo kesä. Mitä kesä sitten meinaa? No meikälle todella monia juhlia ainakin, sekä tottakai omaa valmistumista. Mekoille olisi siis käyttöä kyllä ehdottomasti. Varsinkin kun jokainen nainen tietää sen mainitsemattoman säännön: samaa mekkoa ei vaan voi käyttää kahdissa juhlissa!? Tää on yks niistä monista naisen ajattelutavoista, jotka ei vaan uppoo tämän tytön päähän, mutta hyvin oon sitä ainakin osannut noudattaa(paitsi se lemppari viininpunanen mekko, joka on eksynyt päälle vähintään viisissä juhlissa, hän on poikkeustapaus).
Minkäkölaista mekkoa mä sitten etin mun valmistujais mekoksi?
Tässä yläpuolella on ainakin sellanen vaihtoehtoinen ehdokas, mielellään tosin havittelisin sitä ehkä vihreään taittavana, tai sitten viininpunaisena yksilönä. Toi malli on sellanen, mitä oon itseasiassa havitellut jo pitkään, mutta tuntuu että aina ne on just sillon loppu kaupoista, kun sellaista tarvitsisin. Yks on kans ollut sellanen perus puuterinvärinen yksilö, mutta että jollain tavalla selkä jäisi avonaiseksi kauniisti. Vielä tosin sitä vaihtoehtoa en oo missään kaupassa kohdannut. Jos te ootte, niin ois ihan mahtavaa jos linkittelisitte sen tyylisiä mekkoja tohon alas!
Sitten tästä alapuolelta suosisin kaikista mieluiten tätä ensimmäistä. Jotenkin niin simppeli, mutta niin kaunis ja naisellinen yksilö että sen voisin jopa huolia päälleni! & kun pitää tätä naisen ideologiaa yllä, niin tuo mekko olisi myös sellainen vaihtoehto, joka varmasti sujahtaisi helposti meidän suvussa ainakin monen naisen päälle ilman vastaväitteitä. Mutta siis onhan nää kaikki vaihtoehdot aivan ihania, mikä niistä on teijän lemppari?
Kuvat Tapahtuman FB-sivuilta
Kuitenkin mulla oli teille mekkoja tarvitseville naisille pieni vinkkauskin mielessä! Nimittäin pistäkääs päivämäärä 11.4 ylös kalentereihinne & suunnatkaa silloin Wanhalle Ylioppilastalolle asap. Kyseisenä päivänä nimittäin sieltä saattaa löytyä just teidän unelmien mekko kesän rientoihin, tai miksei vaikka omiin häihinkin kun mekkojen maahantuojat kokoavat "pienen" mekko outletin paikan päälle. Jos kiinnostuit asiasta, tai kelailet että sille mekolle tosiaan olisi tarvetta, niin lisää tietoa ja infoja, sekä näitä upeita mekko vaihtoehtoja löydät tapahtuman Facebook -sivulta. Mä ainakin ajattelin mennä tsekkailemaan tarjontaa paikanpäälle, niin kivoja vaihtoehtoja ainakin tuolla fb puolella näytti olevan!
Toivottavasti tästä jollekkin oli apua. Ja hei, minkälainen on se sun unelma mekko?
Palaillaan viimeistään huomenna! Mulla on nyt kunnon draivi päällä tän bloggaamisen kanssa haha.
No, ei onneksi ainakaan tämän blogin historia jos joku niin instagram kuvani jälkeen oletti. Tulen selventämään näitä asioita myöhemmin uudessa blogissa, mutta jos nyt pitäisi lyhyesti tiivistää syy sille että miksi?
1. Mä tahdoin tätä 2. Tämä tuntuu todella hyvältä 3. Mun kaikki mielenkiinnon kohteeni eivät sovellu tähän blogin
Päällimmisenä kaksi ekaa, mutta kolmas kertoo teille kaikista eniten. Totesin viime asupostauksen jälkeen että asukuvat yms lifestyle höpsötykset eivät sovellu tapaan, jolla tähän blogiin olen aina rakastanut kirjoittaa. Kaunista korumaista & monella tavalla tulkittavissa olevaa tekstiä. Loin siis jotain uutta, siis sille kaikelle lifesyle höpöttelylle ja kuvaillulle. & voin kertoa olevani hitokseen innoissani tästä!
Tämä blogi on henkireikäni, en luopuisi mistään hinnasta tästä osoitteesta, nimestä, saatika tämän blogin muistosta ja sisällöstä. Loin siis jotain uutta sille kokeilulle, mutta tämä on ikuinen. Vähän kuin oma lapsi minulle.
Te siis, ketkä tahdotte nähdä asukuvia, kokkailu ohjeita tai jotain aivan muutatästäpainamalla päädyt oikeaaseen osoitteeseen. :-)
Miniloma, irtiotto, karkuun tätä kaikkea.. Siinä onnistuttiin.
Kolme ihanaa päivää vietettynä virossa Tammikuussa lempi-ihmisen kanssa.
Voi kuinka kaipaankaan.
Viru Hotellia & 15 kerrosta. Sitä näköalaa mitä pystyin katsomaan isolta ikkunalaudalta aamun ensimmäinen kahvi kädessäni peittoon kääriytyneenä. Niitä katuja, jotka täyttyivät ihanista pienistä kahviloista, ravintoloista ja kukka kaupoista. Mulla on ikävä niitä kahta kiiretöntä aamua, lukkoon meneviä korvia ja sitä sun uteliasta katsettasi. Seikkailuja & pientä jännitystä mistä me toisemme löydämme. Sitä vapautta, jossa suurin ongelma oli, että missä me seuraavaksi syötäisiin.
Tallinna oli ihanan hiljainen.
Ei ruuhkia,
ei turistien paljoutta.
Niin ystävällisiä kahvila tyttösiä, joiden hymy piristi entisestään päivää. Yksi vain niin ujo, ettei saanut sanoja suustaan seurassamme.
Me hämmennyttiin kauppojen hintaluokasta, ja siitä mitä ne meille tarjoavat.
Miksei suomessa asiat voi olla samalla tavalla? & se kaupan täti, joka epäröiden meiltä kysyi olemmeko tyytyväisiä.
Voi kunpa hän tietäisi kuinka tyytyväisiä olimmekaan.
On hassua miten ihmiset ajattelevat asioiden olevan meillä samalla tavalla.
Minun mielestäni oltiin todella kaukana kotoa,
& mikä parasta, sinne on niin helppoa palata milloin vain kuluttamaan lukuisia kahvikuppeja niihin toinen toistaan suloisempiin kahviloihin.
Niin me aiommekin tehdä.
" The Times We Had " kerrassaan.
Kolme niin onnellista päivää, mitä me jaksamme muistella viikosta toiseen edelleen.
Toivottavasti karkaamme pian uudelleen jonnekkin. Sieluni huutaa pois täältä.
Niinhän se on. Paperi T saa tämänkin pienen runotytön itkemään tavalle, jolla hän osaa puhua ja kirjoittaa.
Kappale on jo joitain viikkoja vanha, mutta ei olisi päivääkään kulunut milloin en olisi sitä kuunnellut.
Hän on niitä harvoja miehiä, jotka minut hiljaiseksi laittaa miettimään tätä k a i k k e a.
Mutta tarkoitukseni oli puhua muustakin, kuin vain hyvästä musiikista. Ajattelin nimittäin tarinoida hieman kuulumisista, kun eihän niistäkään ole tullut tarinoitua hetkeen.
Mulla on takana pian kaksi kuukautta tätä vuotta. Kaksi niin hyvää kuukautta, että toissayönä istuin vessan lattialle ja itkin onnesta. Voin myöntää, ettei kaikki ole mennyt aina putkeen, tai että ei minun mysteeri mieleni ole aina ollut sitä mitä olisin tahtonut. Mutta olen ollut onnellisempi, kuin hetkiin pitkiin. Siitä saan kiittää s i n u a & sponttaania mieltäsi, jota rakastan yli kaiken.
Minä olen tuntenut itseni niin onnelliseksi, etten ole pelännyt niiden hetkien menevän ohitseni. Mä hymyilen sillä sinä nostat suupieleni ylös, enkä minä saa niitä alas vaikka yrittäisinkin. Se oli yksi katse, ja minua vietiin.
Hymyä lisäksi nostaa tieto siitä, että kohta pääsen eroon tästä ikuisesta koulun oravanpyörästäni. Kaksi tehtävää & työharjoittelun näyttö, sitten se olisi siinä! Mä en vain pysty lopettamaan siitä iloitsemista. Pian saan avata uudet sivut kirjaani, & alkaa suunnittelemaan tulevaisuuttani helsingin katoille lokkien laulaessa. Siitä mä olen haaveillut, siihen minä tähtään.
Mä olen myös törmännyt paljon uusiin kasvoihin matkallani, matkustellut monissa uusissa kaupungeissa & istunut bussissa aivan liian monta tuntia. Kaikesta tulen kertomaan, kunhan siihen on aikansa. Postauksia multa on tulossa, luonnoksissa tällä hetkellä kahdeksan kappaletta. Yksi niistä on paljon toivottu, ja täynnä musiikkia. Tahtoisin kuitenkin kuulla, että mitä te tahdotte n ä h d ä t ä ä l l ä ?
Ainoa, mikä mielialaani alaspäin painaa on kamerani tilanne. Rakkaani ottaa nykyisin hyvin rakeisia kuvia, teki hänelle mitä vain. Kukaan ei osaa sanoa miksi, miten tai kenen takia. Mutta rakkaani tuntien taitaa tämä olla viimeinen vuotemme yhdessä. Onhan se mukana kulkenut jo pitkään, ja ollut rakastettavana, enkä tahtoisi kyllä vielä luopuakkaan. Ajattelin viedä hänet tutkittavaksi, kun ei kotikonstit tehoa. Toivotaan kuitenkin parasta, sillä elämä ilman kameraa.. Ei sellaista vaan voi ajatella olevan.
Tänä viikonloppuna kuitenkin aion tanssia jalkani kipeiksi yön pimetessä, käpertyä tuttuihin tuoksuihin, rakastaa, nähdä rakkaita, käydä katsomassa ystävän levyjulkkareita ja syödä pitsaa. Paljon hymyä siis tiedossa, toivottavasti sitä on täynnä myös teidän viikonloppu. Palaillaan siis taas pian.
Totesin eilen paremmalle puoliskolleni, että tämä vuosi on kyllä alkanut niin hyvin. Kohta takanapäin olevat kaksi kuukautta pelkkää hymyä & miellettömiä hetkiä. Enpä siis voisi jättää kertomatta niistä hetkistä yhtäkään. Aloitetaan siis siitä ensimmäisestä uuden vuoden vaihtumisen jälkeen, joka on hymyä alkaneeseen vuoteeni on tuonut. LUX Helsinki, joka järjestettiin 4-8.1.
Mulla oli päällä neljä kerrosta vaatetta. Ulkona oli aivan liian monta astetta pakkasta, mutta päätettiin ettei se haittaa tänään meitä. Me juteltiin sille ihanalle vanhalle valokuvaaja miehelle, joka tahtoi olla meidän ystävä. Hän kertoi ja näytti kaikenlaista, johon pystyimme samaistumaan. Äiti & lapsi tanssivat musiikin tahdissa, & se vanha ihana nainen, joka katseli vihainen ilme kasvoillaan värejä, mutta nautti jokaisesta hetkestä. Pidän siitä, että saan jakaa hetkiä kanssasi.
Toinen toistaan värikkäämpiä teoksia, mielenpainuvia musiikki esityksiä ja ihmispaljous. Se muna jonka pintaan muodostui erilaisia kuvioita valojen osuessa oikein, niin näyttävää pienillä teoilla on saatu aikaan. Uskomatonta miten se voikin olla niin.
Se näytti avaruusalukselta, muttei se sitä ollut. Mä astuin sen korokkeelle. Seisoin keskellä sitä, katsoin alaspäin ja näin varjoni. Se vaelsi ympäri lattiaa, pyöri ja muutti muotoaan vaihtaen samalla väriään vihreästä purppuraan. Tuntui kuin olisin seissyt keskellä animaatiota. Pelkäsin sitä, omaa varjoani, mutta samalla olin haltioissani. Musiikki joka taustalla soi sai olon epärealistiseksi, ja mä katosin jonnekkin muualle hetkeksi.
Mä olin siinä yksin, vaikka ympärilläni oli ihmispaljous. Uskomatonta miten se voikin olla niin.
Lämmittely kahvit korkealla, ja sitten katsomaan tulitaiteilijoita. Näin heidät ensikerran vuosi sitten, & tykästyin. Käveltiin me Annan talossa pimeässä valonheittimien kanssa, yritettiin luoda animaatiota & katseltiin muiden tekemiä sellaisia. Päällimmäisenä mieleeni kuitenkin on jäänyt tulella leikkivät naiset, joiden kanssa olisin itsekin tahtonut tanssia. Lämpö valtasi kehomme. Tuli lämmitti meitä kun seisoimme lavan edessä silmät ja suut sanattomina siitä kaikesta. Uskomatonta miten se voikin olla niin.
Me emme kiertäneet jokaista rastia, mutta olimme onnellisia siitä mitä kerkesimme nähdä.
Lisätietoja tapahtumasta & upeista teoksista löydät: luxhelsinki.fi
Tuun tunnetusti hieman myöhässä postauksissa. Eletäänhän nyt jo toista kuukautta tästä vuodesta. Hyvä siis kertoille omista uudenvuoden lupauksista tähän väliin. Mä en siis henk kohtaisesti kauheasti usko näihin "uusi vuosi uusi minä" -juttuihin, niin kuin moni muukin on sanonut. Mutta pienillä elämäntapamuutoksilla on kiva startata vuosi, niin mäkin tein tänä vuonna & nyt ajattelin kertoa teillekkin mitä sitä tuli itsensä kanssa sovittua:
Kaikki ketkä mut tuntevat, tietävät varmasti mun heikkoudesta suklaata kohtaan. Tänä vuonna sille tuli stoppi. Sovittiin nimittäin muutamien naamojen kanssa että haastetaan toisemme. Suklaaton vuosi 2015 on siis käynnissä & hyvin olen kyennyt elämään ilman. Suklaan syönti nimittäin riistäytyi tossa loppuvuotta kohden mennessä aivan käsistä. 2-3 suklaalevyä viikossa ei kuulosta omaan korvaan järin terveelliseltä/suositeltavalta, joten päätin jättää sen kokonaan tästä vuodesta pois. Katsotaan kuinka pitkään tätä kestää.
Toinen terveellisyys hakuinen lupaus oli vedenjuonti. Tällä hetkellä mulle menee vettä 2-4 litraa päivässä kurkusta alas ihan helposti päivän mittaan. Ajattelin tästä tehdä postausta lähiaikoina kyllä, sillä itse huomaan ainakin ulkonäössä paljon muutoksia vedenjuonnin lisäämisen jälkeen. Kiinnostaisko teitä tällänen?
Yks myös isoista lupauksista on videoihin & tähän blogiin panostaminen. Sisältöä en tahdo julkaista enää yhtään, ellen ole itse siihen 100% tyytyväinen. Huomasin sen viimevuonna, että innostus ja panostaminen laski huimasti kumpaakin harrastusta kohtaan, kun tein siitä itselleni pakotettua. Tästä lähin aion tehdä kumpaakin vain silloin, kun mulla on fiilistä. Tänä vuonna olen kyllä videoinut & valokuvannut vaikka millä mitalla, joista kumpaakin sisätöä tullaan näkemään, kun mun mielentila on siihen sopiva.
Blogista kuitenkin sen verran. Mä pyrin tästä eteenpäin kirjoittamaan sellaista lifestyle tyyliin suuntaavaa settiä, silti omana itsenäni ja minulle sopivalla kirjoitustyylillä. Eniten mä silti rakastan kertoilla teille mun tuntemuksia ja tarinoita niin kuin aina ennenkin, mutta tahdon myös kokeilla tänä vuonna uudempia suuntauksia & ehkä jopa innostua enemmän asukuvista? Niitä blogiini ainakin monet kaipailevat.
Erityisesti silti tahdon tänä vuonna panostaa mun ystäviin, koska viime vuonna mä olin erittäin huono ystävä. Faktahan on nimittäin se, että ilman heitä ei ole minua, ja he ansaitsevat kaiken hyvän minusta heille. Viime vuonna ihmisten tärkeys unohtui omien ongelmien takia, joten tänä vuonna aion korvata kaiken sen & enemmänkin.
Siinä ne oikeastaan oli, vaikka se kuulostaa vähälle, niin minulle tämä on paljon asioita, isoja muutoksia jokapäiväisessä elämässä. Olen silti erittäin tyytyväinen tähän pariin kuukauteen mitä olen uusilla arvoillani ja elämäntavoillani kulkenut tätä matkaa. Taas vähän lähempänä itsevarmempaa minää. Minkälaisia teidän uuden vuoden lupaukset oli? Entä onko ne pitäneet tähän asti?
Jokavuotinen, perinteinen, paljon odotettu vuosikatsaus. Tänä vuonna ehkä hieman perusteellisemmin kirjoitettuna, koska mä olen sen teille velkaa viime vuodesta! Laitoin myös mahdollisimman monipuolisesti kuvia, & ajattelin jos jostain näistä kiinnostaa tietää enemmän/ nähdä enemmän sinä päivänä otettua materiaalia, niin voin tulevissa postauksissa niitä teille näyttää! Nyt kuitenkin päästän teidät mun vuoden kimppuun, tältä näytti siis mun vuosi 2014:
Ensimmäisestä kuukaudesta on aina vaikea muistaa lähestulkoon mitään, mut ainakin mä: Vietin uv:ta juhlien isän 40 -vuotis syntymäpäiviä, värjäsin tukkani tummanruskeaksi, kävin tsekkaamassa uusimman hobitti leffan & samalla eksyttiin keskelle LUX- helsinki tapahtumaa. sain paljon ylläreitä silloiselta poikaystävältä, kävin katsomassa HER -elokuvan lehdistötilaisuus näytöksessä yksin kello 12 aamulla kera aamupalan, tein kyseisestä elokuvasta myös postauksen. Viihdyin kiasmassa, katsoin paljon ellen jopa liikaa elokuvia, vietin paljon aikaa tämän blogin parissa paineillein & lopulta kyllästyin stressaamiseen ja aloitin kirjoittamaan rennommin. Aloitin vlogaamaan vähän uudemmalla tatsilla, ja se veti mut mukanaan, rakastuin videoiden tekoon & blogi jäi kakkoseksi siinä vilskeessä. Koulussa alkoi kuvalliset aineet, olin aivan rakastunut maalaamiseen & mulla taisi mennä muutenkin todella hyvin. Rakas isomummo lähti toiseen paikkaan, joka tottakai pisti mielen maihin. Ikävä on kova, terveisiä sinne korkeuksiin!
Kuukausi alkoi hautajaisten merkeissä siis & kuten kollaasista huomaa, kuvasin järvenpään sekä jokelan wanhoja, katselin paljon elokuvia & lemppari olikin in to the wild! tein ystävänpäivästä myday -videon, Kerroin myös kameralle "hyödyllisiä" faktoja musta, kahvittelin aika paljon Vilin kanssa, innostuin tosi_ellen_jopa_liikaa instagramin käytöstä & edelleen ollaan isossa koukussa.. Paljon mustikka muffinssi teetä, Disney- elokuvia, oppari stressiä & työharkka paikan hakua, innostuin öljyväreillä maalailusta, ja rakastin kuunnella samalla tuota i see fire remixiä, olin muutenkin erittäin luovalla tuulella, editoin mun edesmenneestä kesästä video koosteen & rakastan katsoa sitä edelleen, se oli hyvä kesä! Löysin työharkka paikan, ja päätin muuttaa silloiselle poikaystävälle asumaan työharjoittelun ajaksi.
Ikävöin paljon ulkomaille, joten avasin mun vanhat matkailu kuvatiedostot & näytin teillekkin niitä: Turkki | Kroatia
Mä makoilin koiran kanssa lattialla kevään ensimmäisissä auringonsäteissä, muutin Saviolle seuraavaksi 10viikoksi & aloitin työharjoitteluni, ihana miisa oli meillä viikonlopun yötä, kateltiin Emma Gaalaa & meijän kokki taidot oli mitä mahtavimmat! ( isä vaan ei jostain syystä lämmennyt meidän puoliraa'alle kanalle, aika jännä ). Tein Q&A postauksen, jonka kysymyksiin en ole vielä vastaillut, ajattelin toteuttaa sen lähipäivinä, joten vielä kerkeä kysyä TÄÄLLÄ jotain jos on kysyttävää!
Vetelin nuudeliöverit & rakastin työharjoittelupaikkaani silloin erittäin kovin. Tapasin mun elämään niin paljon energiaa tuovan tyttösen, jonka totesin olevan mulle kuin sisko & kenen kanssa pystyin samaistumaan lähes kaikkeen elämässä. Käytiin paljon porukalla kahvilla & meille alkoi muodostumaan pieni porukka, jossa viihdyttiin kyllä. Hevisaurusta & yöajeluita riihimäelle & takaisin. Tein elämäni ensimmäisen meikki videon & oon kovasti suunnitellut uuden toteuttamista. Pyörähdettiin virossa katsastamssa se paljon puhuttu Titanic näyttely, ja no, olihanse ihan tosi huikee!
Mainittakoot tähän heti alkuun kaksi unohtumattominta juttua: Meijän vloggaajien ekaa kertaa suomessa itse järjestetty tapahtuma Gloriassa 4.4, mun tekemään video koosteeseen pääset TÄSTÄ! & toinen oli kun päästiin maistelemaan Iina-Katariinan kanssa kahveja Miisan PresidenttiLAB kamppikseen, videoon pääset TÄSTÄ! Indiedays järjesti tuttuun tapaan blogi gaalan, nautittiin kikin kanssa erityisesti gaalan jatkoista. Kävin sealifessa hymyilemässä leveästi meduusoille hyvässä seurassa, maalattiin Veeran kanssa naamat hieman rajummiksi & mentiin hämmentämään ihmisiä kadulla pääkalloina. Tivoli oli yhtä maaginen kuin aina ja kamera kulki mukana minne ikinä mä matkasinkaan. Työharjoittelu ei mua enää kauheesti kiinnostanut & mietin usein ihmisten itsekkyyttä. Ihana Veronica täytti 18, vietettiin mahtavat kekkerit & kuvasin hauskan 7 sekunnin haaste -videon samana päivänä juhlaporukan kanssa. Päivät piteni koko ajan & mua vaan hymyilytti kuinka upeisiin ihmisiin olin saanut tutustua.
Osallistuttiin Summerin järjestämään ruokarevitykseen, tein päivästä videon. Hypin kirsikkapuissa, monenakin päivänä. Käytiin kuvailemassa hylätyillä huviloilla & tanssittiin ilta-auringossa. Kirjoitin myös teille kuulumisten yhteydessä mun pieleen menneestä työharjoittelusta. Innostuin taas longboardista, ja rullailtiinkin todella paljon päivittäin. Kallio viinit yhtenä iltana sekä kasmiria kaijuttimista. Mua haastateltiin Keski-Uusimaahan videon teosta. Mä hymyilin paljon & vietin maailman upeimman syntymäpäivän upeiden ihmisten ympäröimänä. Mut kutsuttiin mukaan järjestämään Tubeconia upeiden ihmisten joukkoon. YOkuvia & kauniita naisia. Mun motivaatio opiskeluun oli täysin hukassa, mutta mä olin täysin elossa. Muutin takaisin kotiin, kun seinät siinä yksiössä alkoivat ahdistamaan. Paljon junamatkailua & onnellisia päiviä, eikä vielä ollut edes virallisesti kesä. Niinja, värjäsin hiukset liukuvärillä, ja tässähän mä olen pysynyt. Luulen siis löytäneeni mun juttuni vihdoin.
Tein mun ensimmäisen viikon vlogi putken:
| Maanantai | Tiistai | Keskiviikko | Torstai | Perjantai | Lauantai | Sunnuntai |
Kesäkuu oli täynnä sadetta, mutta aurinkoisista päivistä otettiin kaikki ilo irti. Juhannus mökillä, erilaisessa seurassa kuin olen tottunut. Lisäksi se vietettiin toppatakit päällä, joka oli aivan liian outoa. Rullailuja ja kolme picnikkiä yhden päivän aikana. Kuvasin erään meikkitaiteilijan portfolioon kuvia, ja olin siitä innoissani. Sekä loppu tulokseen erittäin tyytyväinen. Tähtiin kirjoitettu virhe, huutoitku sekä tuuttimörkö. Mua ahisti niin paljon, mutta samalla olin niin onnellinen. Päivittäin sai fiilistellä kuinka siistejä ihmisiä sitä oli ympärillensä kerännytkään. Viiniä taisi virrata aika paljon, kesäjuomani oli ainakin MIA -viini. Järjestin kilpailun blogissa, ja voittajat pääs tekemään mun & Annin kanssa starbucksiin frappeja, tehtiin päivästä itseasiassa video! Puistoblues & tieto, että ens kuussa alkaisi työt. Autokoulun kakkosvaiheenkin mä kävin suorittamassa, ja hyvinhän mä sitä osasin vielä ajaa. Hypittiin neljältä aamuyöllä usvaisella pellolla, ajettiin fillareilla keskellä Keravan ruuhkaisinta tietä & tanssittiin ilta-aurigon säteiden alla laiturilla. Helsinki päivän konsertissa kaija koota ja happoradiota, avattiin terdekausi meidän tapaan sekä taidettiin me isotkin kyyneleet tipauttaa. Mannapuuroa ja mansikkaa, niinkuin jokainen kesä meidän kuuluu kikin kanssa huutaa. Jyvskylässä kesän ensimmäinen tubemiitti, menetin sydämeni sille paikalle. Mun suupielä ei olisi kukaan voinut taivuttaa alas niinä päivinä.
Mun Heinäkuu oli aika täysi töitä, joten vietin järvenpäässä todella paljon aikaa. Mutta ainakin pääsin viettämään vuoden ikimuistoisimman viikonlopun Tampereelle, josta Anssi teki aika hyvän koosteen. Tosiaan luokittelen ton viikonlopun ehdottomasti tapahtumien kärkeen viimevuodelta. Kävin kans suomenlinnassa tubettajien kanssa picnikillä. Mamma täytti 39, ja mulla oli seuraavana aamuna töitä. Paljon yöajeluita ja yleistä fiilistelyä, järvenpää on todella kaunis kesäsin pakko myöntää. Pridet 5:ttä kertaa, ilma suosi kyllä todellakin meitä. Kävin kuvaamassa ystävän bändin ulko keikan kauniissa puutarhassa, joka oli huikeeta! Pitkiä keskusteluita, ahdistusta, töitä, lisää puheluita ja unettomia öitä. Ero silloisen poikaystävän kanssa & itsensä ylittäminen monessakin asiassa. Mansikka-valkosuklaa-juustokakkua ja yörullauksia, bassline festarit & ihana kasmir. Heinäkuu oli todella sekava ja täynnä tunteita.
Blockparty & me joraamassa Kuningasidean musiikkivideolla, ehdottomasti menee mun vuoden kohokohtiin myös tuo kyseinen viikonloppu! yöuintia, yökyläilyä, grillikekkereitä & ilta-aurinkoa kalliolla. Olin autokolarissa, jossa mielestäni kaikista huvittavinta on se, että kuulokkeista kuului silloin kasmirin WOWWOWOW & biisissähän lauletaan autoilijaan törmäämisestä, pyörästä pyörätaivaassa jne. Se onkin ehkä suurin syy, miksi kyseinen biisi on epälempparein kasmirin levyltä, hah. Me pelattiin korttia kolmelta yöllä, ihasteltiin jättikuuta, usvaa ja niiden tekemää taideteosta. Kalliopitsoja ja paljon espoota ja sielä vietettyjä öitä. Sunnuntai junailua & sinun luoksesi kömpimistä, kaikki oli niin epätodellista. Tottakai oli myös tuo paljon puhuttu Tubecon, joka oli tapahtumana erittäin hukea. Harva sitä pääsee Hartwallin lavalle oksentelemaan.. minä pääsin. Kiinalaista ruokaa sekä mun ja Jannen yhdessä järkkäämä miitti meidän katsojille. Elokuu oli tapahtumarikas ja ehdottomasti mun lemppari kaikista. Vaikka ei siinä niin pitänytkään käydä, olen hyvin onnellinen että niin kävi.
Mökkireissu isolla porukalla niin kauniiseen paikkaan, mutta sitten olin minä ja tein siitä ruman muiston vuoteeni. Paljon lisää muutoksia & pää täynnä usvaa ja tietämättömyyttä. Paljon hamppareita Jannen kanssa sekä leffaa. Miisan kanssa helsinki seikkailuita sekä eksymisiä. Mä hypin pellolla viimeisten viljankorsien keskellä & olin pietun meikki mallina. Kuvattiin vähän erinlainen kokkivideo pojille. Viikko yksin kotona, mutta onneksi sä mun seurana. Mä käperryin usein sun viereen ja pää oli täynnä kysymyksiä tulevasta. Pahoitin mieleni todella helposti, ja päässä pimeni usein. Mä olen hänelle maailman kiitollisin, kiitos että jaksoit kantaa kaksinkerroin huolta rakas. Jotenkin sieltä onnistuttiin pomppaamaan, vaikka meinasinkin hukuttautua ja jämähtää menneeseen.
Matka jälleen kohti tamperetta viikonlopuksi, palattiin köyhinä takaisin, mutta hauskaa oli. Mä juhlin paljon, ja erinlaisissa seuroissa. Sain kaksikertaa turpaan, vielä peräkkäisinä viikonloppuina. ID tapahtuma miisan & jennan kanssa. Lainattiin paljon kameroita, ja tehtiin pitkiä kuvausreissuja ympäri helsinkiä. Trubaduuri soitti järvenpään asemalla muumi lauluja, ja se sulatti mun sydämen. Odotin ruskaa, mutta en ikuistanut siitä yhtäkään kuvaa koko sinä aikana, harmitti. Aivan liian paljon änäriä pleikalla, Vain Elämää oli viikon kohokohta & sun luona vietetyt yöt oli parasta mitä tiesin. Kaikki oli sekaisin, mutta samanaikaisesti niin hyvin.
Taidettiin käydä kaksi kertaa elokuvissa, emme pahoittaneet mieltämme siitä elokuvasta ainakaan. Mä olin kolmeviikkoa kiinni töissä, ehkä elämäni rankimmat kolme viikkoa. Join paljon kahvia, ja erilaisissa seuroissa. Leikittiin Veeran kanssa taas vesiväreillä, tälläkertaa ehkä kivemmalla lopputuloksella. Juhlittiin mun lemppari tyttöjen kanssa, olen niin onnellinen saadessani omistaa teidänlaisianne ystäviä, sydän. Sunnuntai aamuisin töihin kävellessä mua katsottiin vinoon, kun jorailin onnellisena elastisen tahtiin, se nauratti. Marraskuu tuntui niin pitkältä, ihan kuin se ei koskaan loppuisi. Itkin paljon & pelkäsin menettäväni.
Tein toisen viikon videoputken:
| Maanantai | Tiistai | Keskiviikko | Torstai | Perjantai | Lauantai | Sunnuntai |
Pelasin aivan liikaa pleikkaria & katsoin kun sinä pelasit. Juonsin Järvenpään talon Itsenäisyyspäivä juhlan, huonolla menestyksellä. Vietettiin vuodenvaihde perheen kanssa saunoen, syöden ja nauttien rauhallisesti, olen kai tulossa vanhaksi. Näin ihastuttavan Pete Parkkosen, ja rakastuin hänen hymyynsä. Vietettiin epätavallinen joulu meillä serkkujen kanssa. Käytiin katsomassa kaksi elokuvaa lisää. Kuvailtiin paljon & opeteltiin uusia juttuja kameralla. Sinä ostit minulle joulukalenterin, se on söpöintä mitä minulle on ostettu koskaan. Muutenkin maailmani oli omistettu sinulle, & onnekseni olenkin voinut puhua "meistä" virallisesti uudenvuoden jälkeen, sydän.
Tältä se siis näytti kokonaisuudessaan. Mä olen kasvanut tän vuoden aikana ihmisenä todella paljon, & löytänyt sellaisia asioita ja tapoja itsestäni mihin en ole vielä koskaan törmännyt. Olen hyväksynyt virheeni & tajunnut ketkä täällä oikeasti mun kanssa tahtovat kulkea. Olen ollut huono ystävä, sen voin myöntää. Onneksi virheiden myöntäminen on ensiaskel parempaan minään, mutta ilman niitä virheitä mitä tein en olisi tässä taas hieman ehjempänä minuna. Kaikella kun tuntuu tässä maailmassa oikeasti olevam tarkoituksensa, vaikka se ei reilua olisikaan uskon että näin on oltava. 2014 ei ollut paras vuoteni, mutta se opetti minulle hyvin paljon uutta. Vuosi oli hyvä, ja nyt se on aika haudata tämän postauksen kautta, niin kuin olen jokainen aiempikin vuosi tehnyt.
Kiitos jokaiselle lukijalle jotka olette matkassa edelleen hiljaisesta vuodesta huolimatta. Kiitos myös jokaiselle, joka on kuulunut vuoteeni jollain lailla. & kiitos 2014 kun olit näinkin hyvä, sydän!
Mulla on parhaillaan työn alla perinteinen vuosikatsaus postaus, joka mitä luultavimmin saavuttaa teidän silmäparinne ensviikolla. Aattelin kuitenkin nyt heittää teille palloa: Minkälaisia postauksia toivoisitte näkevänne täällä blogissa? Mulla kun nyt riittäisi tätä mielenkiintoa & motivaatiota tän blogin suhteen, niin tahtoisin mielelläni toteuttaa teidänkin toiveitanne. Joten taivas olisi vaan rajana, mulla on korvat sekä silmät auki kaikelle. Mä palaan vielä tällä viikolla pienten vinkkien toivossa. Viikonpäästä nimittäin pakenen arkea muutamaksi päiväksi suomesta. Kerron siitä myöhemmin pienesti. Nyt jään odottelemaan teidän toiveitanne tulevaa varten. Aurinkoista & pakkasen täyteistä viikkoa sinne, mä olen aika o n n e l l i n e n.
Jos pitäisi tiivistää edesmenneet kaksikuukautta, jotka olen ollut poissa täältä. Niin tiivistäisin sen yllä olevaan kappaleeseen & muutamaan muuhunkin ihanaan, mutta erityisesti tahtoisin silloin painottaa juuri tuota kappaletta. Sillä ei ole päivääkään, milloin en olisi sitä kuunnellut. Musiikki & kehoni puhuvat enemmän kuin yhdetkään suusta päästetyt sanat. Kaksi kaunista kuukautta täynnä hymyä & häntä, joka saa pään pilviin, mutta pitää jalkani tiukasti kiinni maassa.
Olen kertonut teille paljon tarinoita erikoisuuksista, mutta nyt olen kohdannut jotain e r i t y i s t ä .
& voi kuinka minä r a k a s t a n kaan.
Makoilla auringonsäteiden valaisemalla sängyllä mahdollisimman myöhään, tehdä pitkiä kävelyretkiä kameroiden kanssa, tanssia yön pienille tunneille saakka, lasagnea, itkeä onnesta, halata sinua mahdollisimman pitkään ilman että kummallakaan on kiire pois, elää hetkessä, nauraa vatsalihakset kipeiksi, Pete Parkkosen lämmintä katsetta,
töissä sen yhden miehen naurua, katsella helsingin kiirettä tietäen ettei minulla ole hätää, makaronilaatikkoa, elokuvateatterin tuoksua, kun sinä painat minut seinäävasten rappukäytävässä, laulaa suihkussa, värjätä huuleni persikan värisiksi, sunnuntaita, puhua neljäntunnin puheluita keskellä yötä ikävään, haaveilla matkailusta, sinun antamiasi otsapusuja sekä varjoleikkejä.
Olen saanut paljon & rakastanut, mutta paljon olen menettänytkin kahdessa kuukaudessa.
& minun on muistettava olla o l e m a t t a itsestäänselvyys,
sillä mikään ei saa olla itsestäänselvää.
