ihana ihana T A L L I N N A

Miniloma, irtiotto, karkuun tätä kaikkea.. Siinä onnistuttiin. 

Kolme ihanaa päivää vietettynä virossa Tammikuussa lempi-ihmisen kanssa. 

Voi kuinka kaipaankaan.

Viru Hotellia & 15 kerrosta. Sitä näköalaa mitä  pystyin katsomaan isolta ikkunalaudalta aamun ensimmäinen kahvi kädessäni peittoon kääriytyneenä. Niitä katuja, jotka täyttyivät ihanista pienistä kahviloista, ravintoloista ja kukka kaupoista. Mulla on ikävä niitä kahta kiiretöntä aamua, lukkoon meneviä korvia ja sitä sun uteliasta katsettasi. Seikkailuja & pientä jännitystä mistä me toisemme löydämme. Sitä vapautta, jossa suurin ongelma oli, että missä  me seuraavaksi syötäisiin.

Tallinna oli ihanan hiljainen. 

Ei ruuhkia,

 ei turistien paljoutta.

 Niin ystävällisiä kahvila tyttösiä, joiden hymy piristi entisestään päivää. Yksi vain niin ujo, ettei saanut sanoja suustaan seurassamme.

Me hämmennyttiin kauppojen hintaluokasta, ja siitä mitä ne meille tarjoavat. 

Miksei suomessa asiat voi olla samalla tavalla? & se kaupan täti, joka epäröiden meiltä kysyi olemmeko tyytyväisiä. 

Voi kunpa hän tietäisi kuinka tyytyväisiä olimmekaan.

On hassua miten  ihmiset ajattelevat asioiden olevan meillä samalla tavalla. 

Minun mielestäni oltiin todella kaukana kotoa, 

& mikä parasta, sinne on niin helppoa palata milloin vain kuluttamaan lukuisia kahvikuppeja niihin toinen toistaan suloisempiin kahviloihin. 

Niin me aiommekin tehdä.

" The Times We Had " kerrassaan.

Kolme niin onnellista päivää, mitä me jaksamme muistella viikosta toiseen edelleen.

Toivottavasti karkaamme pian uudelleen jonnekkin. Sieluni huutaa pois täältä.