Totesin eilen paremmalle puoliskolleni, että tämä vuosi on kyllä alkanut niin hyvin. Kohta takanapäin olevat kaksi kuukautta pelkkää hymyä & miellettömiä hetkiä. Enpä siis voisi jättää kertomatta niistä hetkistä yhtäkään. Aloitetaan siis siitä ensimmäisestä uuden vuoden vaihtumisen jälkeen, joka on hymyä alkaneeseen vuoteeni on tuonut. LUX Helsinki, joka järjestettiin 4-8.1.
Mulla oli päällä neljä kerrosta vaatetta. Ulkona oli aivan liian monta astetta pakkasta, mutta päätettiin ettei se haittaa tänään meitä. Me juteltiin sille ihanalle vanhalle valokuvaaja miehelle, joka tahtoi olla meidän ystävä. Hän kertoi ja näytti kaikenlaista, johon pystyimme samaistumaan. Äiti & lapsi tanssivat musiikin tahdissa, & se vanha ihana nainen, joka katseli vihainen ilme kasvoillaan värejä, mutta nautti jokaisesta hetkestä. Pidän siitä, että saan jakaa hetkiä kanssasi.
Toinen toistaan värikkäämpiä teoksia, mielenpainuvia musiikki esityksiä ja ihmispaljous. Se muna jonka pintaan muodostui erilaisia kuvioita valojen osuessa oikein, niin näyttävää pienillä teoilla on saatu aikaan. Uskomatonta miten se voikin olla niin.
Se näytti avaruusalukselta, muttei se sitä ollut. Mä astuin sen korokkeelle. Seisoin keskellä sitä, katsoin alaspäin ja näin varjoni. Se vaelsi ympäri lattiaa, pyöri ja muutti muotoaan vaihtaen samalla väriään vihreästä purppuraan. Tuntui kuin olisin seissyt keskellä animaatiota. Pelkäsin sitä, omaa varjoani, mutta samalla olin haltioissani. Musiikki joka taustalla soi sai olon epärealistiseksi, ja mä katosin jonnekkin muualle hetkeksi.
Mä olin siinä yksin, vaikka ympärilläni oli ihmispaljous. Uskomatonta miten se voikin olla niin.
Lämmittely kahvit korkealla, ja sitten katsomaan tulitaiteilijoita. Näin heidät ensikerran vuosi sitten, & tykästyin. Käveltiin me Annan talossa pimeässä valonheittimien kanssa, yritettiin luoda animaatiota & katseltiin muiden tekemiä sellaisia. Päällimmäisenä mieleeni kuitenkin on jäänyt tulella leikkivät naiset, joiden kanssa olisin itsekin tahtonut tanssia. Lämpö valtasi kehomme. Tuli lämmitti meitä kun seisoimme lavan edessä silmät ja suut sanattomina siitä kaikesta. Uskomatonta miten se voikin olla niin.
Me emme kiertäneet jokaista rastia, mutta olimme onnellisia siitä mitä kerkesimme nähdä.
Lisätietoja tapahtumasta & upeista teoksista löydät: luxhelsinki.fi
No comments:
Post a Comment