Pää on kipeä sisältä pimeä

Mä olin kuukauden poissa, mutta kesä ei ole edes vielä alkanut mun pääni sisällä. Sadetta, märkää ja pimeetä enemmänkin. Mä olen saanut niin paljon aikaan, etten jaksa niitä nyt alkaa luettelemaan. Kuvat aion kuitenkin julkaista menneiltä viikoilta, joten älkää huoliko. Pääsette menneeseen kuukauteen vielä mukaan! Mä ajattelin kirjoittaa tän postauksen, niinkuin ehkä suurinosa blogin pitäjistä kirjoittaa. Voitte taas kertoa soveltuuko tää teidän mielestänne mulle paremmin, vaiko ei?

Paita | NewYorker

Kuukauden kestoinen hiljaisuus on tehnyt hyvää. Mun elämässä on tapahtunut kaikkea hienoa, ja he jotka mua instagramissa tai sitten facebookissa seurailee tietääkin jo todella paljon siitä hienosta. Mutta on yksi asia, mistä ei moni vielä tiedä: Mä nimittäin sain töitä koko Heinäkuuksi! Enkä meinaa pysyä housuissani. Se on hassua, sillä vielä viikko sitten manasin alinpaan helvettiin vaihtoehdon "mene töihin". Mutta tässä mä olen, onnellisena työpaikan saannista. Mulla on siis kuukauden kestävä henkilökohtaisen avustajan pesti tiedossa, koska joku sitä kuitenkin kysyy varmaankin uteliaana. Enempää tosin en aio asiasta kertoa, mutta mä olen niin onnesta halkeamassa.

Tämän lisäksi tällä viikolla on tapahtunut toinenkin erittäin kummastutava asia josta kukaan ei tiedä. Istuin tiistaina ekan kerran autonrattiin sitten vuoden 2012. & huomenna mua odottaa autokoulun 2. vaihe & liukasrata aamu seitsemältä, apua! Kuitenkaan taidot eivät olleet ihan ruosteessa, ja selvisin jopa hengissä tiistain ajotunnista. Mutta ensimmäistä kertaa mä nautin autolla ajamisesta. Sen takia se kortin saamisen jällkeen jäikin pois. Nimittäin autolla ajaminen. Kun ei täällä pienessä järvenpäässä sellaista kulkupeliä edes tarvitse.

Myös asioita mistä olen innoissani:
Työpaikan saannin myötä mulla ehkä vihdoin alkaa tatsit tähän lähärinhommiin loksahtelemaan, ja saisin aikaiseksi hankkia jotain virallista hommaakin. Olen myös alkanut miettimään muuttamista, mutta en yksin vaikka niin aluksi ajattelinkin.

Päätimme myös poikaystävän kanssa lähteä kaupunkilomalle palkkapäivän jälkeen. Mikä meidän kohde sitten on? Siitä emme tiedä vielä, mutta onhan tässä kuukausi aikaa ottaa selväää. Olen siitäkin niin innoissani, etten malttaisi enään odottaa! Joten kuten varmaan huomaatte, tähän elämään kuuluu tällä hetkellä hyvää. Mutta nytkun mä oon sydäntäni hieman availlut, niin mitä teille kuuluu?

Viikonloppuna palataan juhannukseen, ja yritän jos pystyisin pitämään koko ensi viikon aktiivista bloggailua täynnä olevan viikon. Yritän nyt palata takaisin tänne. Oliko teillä ikävä? Sillä mulla ainakin on ollut teitä ikävä!