Elämää sun puolesta ei kukaan toinen väritä

Hengitä mun kanssa hetki tässä.

Ihan kuin aika ois pysähtynyt, ennen se virtas yhtä lujaa kun veri kun se siihen saa tilaisuuden.

Mähän olen melkein kuin veri, menen jos sihen saan tilaisuuden.

Syksy pukee puita punaiseen sekä keltaisen eri asteisiin.

Mutta mä oon harhaillut harmaissa jo aivan liian kauan.

Mutta joku täällä hengittää mun kanssa samaa aikaa, niin ne ainakin väittää.

Se joku saa ajan tuntumaan nopeammalta,

hän joka sydämenlyöntimme rytmittää.

Veri se on paennut päästä, saanut järjenjuoksun katoamaan.

En tiedä mihin oon menossa, mutta pidän siitä miltä se tuntuu tässä.

Sä oot mulle se jonka tahdon tuntea mun sateenvarjon alla,

& mä tiedän olevani turvassa sun iholla.

Mulle on lahjoitettu värikynät tähän mustavalkofilmiin,

muttei elämää sun puolesta kukaan toinen väritä.

Oon silti elossa, & hiton onnellinen jollain kierolla tapaa.

sekä sekaisin, monellakin tapaa.