Tuesday, November 1

Onni, tuo maailman vaikein asia. Sitä kiertää melkein kun kasia...


Eka rakkaus ~ Poikaystäviä/tyttöystäviä tulee ja menee kaikilla, ja jokaiselle tulee jossain vaiheessa jonkun ihmisen kohdalla niin vahva kiintymys, luottamus tai ylipäätään side sen kanssa. Ettei siitä ihmisestä haluais koskaan päästää irti, pitelisit kiinni kynsin ja hampain viimeiseen asti. Olisit valmis vaikka kuolemaan sen takia, se ymmärtää sua ja sä täydellisesti sitä. Täydennätte toisianne ja kaikista suurimmistakin riidoista selviätte yhdessä ponnistellen. Se oli unelmaa mun pään sisällä, se ihminen vaan olikin jotain muuta mitä se antoi olettaa koko ajan. Peili särky ja meijän satu loppu. Eine tunteet ja muistot silti ihan kauhean nopeasti mun päänsisältä katoa, ja välillä sitä saattaa tipauttaa muutaman kyyneleen niiden ihanien aikojen vuoksi.. Mutta nyt mä haluun kirjottaa tän tarinan tänne muistiin, jotten unohda sitä.
Kyseinen herra asuu samalla paikkakunnalla kuin minä, siltikin vasta vähänpäälle vuosi sitten kesällä tutustuttiin toisiimme, oli kait puistoblues. Kyseinen herra seurusteli silloin toisen ihmisen kanssa, joten mitään erikoisempaa en henkilöstä ajatellut tai osannut odottaa.. Meistä tuli nopeasti tosi läheiset, juteltiin joka päivä yömyöhään mesessä ja kun nähtiin jne tottakai, ja kohta tämä herra jätti henkilön jonka kanssa seurusteli silloin, ja aloimme nähdä yhä useammin ja useammin. Mulla oli tässä vaiheessa noussut jo tunteet aika lailla pintaan häntä kohtaan, ja muistan ikuisesti sen päivän kun vaihdettiin ensimmäiset pusut. Se jätkä osas olla vaan niin ovela ettei mitään rajaa, nauran tälle oikeesti ikuisuuden ja se jääköön meidänkahen tietouteen mitä tapahtu, mutta sinä iltana mulla oli hymypyllyssä koko ajan, enkä saanut sitä hymyä pois mun kasvoilta koko yönä. Eikä myöskään tää toinen osapuoli, jolta kaverit olivat vielä samana iltana kysyneet että mitä sä oot oikein ottanu ku näytät noin pilvessä olevalta. tai jotain vastaavaa.
Tuli kyseisen herran seitsemäntoistavuotis syntymäpäivät, niitä mä en unohda myöskään koskaan! Kun pippalot oli loppuneet, tää poika tuli saattamaan mua jonkinmatkaa. Jäätiin istumaan jollekkin asvaltti tielle ja puhuttiin vaan. Kaikki se mitä se suustaan päästi oli jotain niin vakuuttavaa, tuntu ihanalta kuulla ja sai mut nauramaan ja punastumaan. (yök!) Meni kai viikko kun oltiin nuorisotilalla, ja oltiin siis lähdössä kotiin kun sen ovet sulkeutuivat, jäätiin vähän kauemmaksi muista ja sieltä tuli kysymys ".. mitä mieltä sä olisit seurustelusta?" mä menin täysin sanattomaksi ja vaan halasin sitä. "Olistoi kyllä vai ei?" nyäkkäsin vaan päätä ja lähettiin tallaamaan muita kohti. Samana iltana järvenpää täytti vuosia, joten kaupunki järjesti ilotulituksen, jote me sitten mentiin katsomaan illan päätteeksi ja siitä hymypyllyssä jälleenkerran kotiinpäin.
Tosiaan yheksänkuukautta sitä satua kesti ja siihen mahtu kaikenlaista, keikkailua, matkailua, koti-iltoja, tanssimista, hullutteluja yms kaikenlaista arkipäiväänliittyvää. Meille usein sanottiin, ettei tiedä parempaa paria kuin me jotka ois ku yhteenluotuja.. jepjoo oltiin aika samanlaisia ja eipä sitä tarvinnut ees mitään sanoa kun toinen ymmärsi kaiken, myös lauseiden toistaminen ja jatkaminen oli meijän jokapäiväinen harrastus, mä tosiaan luulin että niin käy vaan elokuvissa.. Meillä oli kuukauden breikki yhdessä välissä, mutta todettiin ettei voida olla ilman toisiamme, nojaa taispa sekin olla sen osalta valhetta.. siitä nimittäin alko se alamäki, jota kesti neljäkuukautta. Siinä loppu suoralla mä sairastuin pusutautiin, oli siis kesäloman alku. Sairastin sitä noin kolmeviikkoa ja tää herra tuli moikkaamaan mua ehkä pari kertaa viikossa, siinä vaiheessa tiesin ettei kaikki oo kunnossa, koska kyseinen herra vietti mieluummin aikaa kavereidenkansa kuin kipeän tyttöystävän seurana. Ja sitten kun mä olin tervehtynyt jne, niin samana päivänä sieltä lauottiin totuuksia, ja tosiaan tää yhteinen matka loppu lopullisesti siihen. Eikä näin jälkeenpäin harmita yhtään, kun rupeen ajattelemaan mitä kaikkea sitä piti kestää. En vaan sillon tajunnut vaaleanpunasten lasien läpi mitään negatiivista..
Mutta eletään toivossa, että jokaisesta virheestä oppii... Musta ainakin tuli tän koettelemuksen avulla tuplasti, ellei jopa triplasti vahvempi ihminen. Tää oli siis ensimmäinen kerta kun mä edes seurustelin kenenkään ihmisen kanssa jota voidaan kutsua " seurusteluksi ". Asiasta oli mulle todella raskas ja vaikeaa päästä yli, oon kärsinyt paljon sen takia. Mutta nyt mä luulen ja uskon, että se kaikki on ohi kokonaan. Kauan se vei aikaa, mutta nyt oon valmis jatkamaan ilman häntä. Tottakai ensirakkaus jää syvälle mun pääkoppaan, enkä haluisikaan sen unohtuvan, oli tää sen verran uskomaton kokemus, seikkailu. Ja kyllä se mieskin on uskomaton ihmisenä, muttei seurustelu kumppanina niinkään. Kiitos silti kaikesta ♥ Kappale siksi, koska se on omistettu mulle niinä hyvinä aikoina.

kuvat tarjoaa weit

15 comments:

  1. voi vitsit, ihan super ihana tää teksti !! :')

    ReplyDelete
  2. aivan ihana tää teksti!! oot lahjakas kirjottaan :-)

    ReplyDelete
  3. tää on sika hyvä ! :)

    ReplyDelete
  4. mikä on pusutauti?

    ReplyDelete
  5. tää teksti oli tosi hyvä! sä osaat kirjottaa ymmärrettävästi ja kauniisti ja mäkin pystyin eläytymään sun tunteisiin, joista kerrot, vaikka en oo vielä ensirakkautta kokenut. lisää näitä, ehdottomasti!

    ReplyDelete
  6. äää tuli kyyneleet vaa silmii! tosi upeesti kirjotettu :>

    ReplyDelete
  7. anonyymi: pusutauti: http://fi.wikipedia.org/wiki/Mononukleoosi

    mutta ihana teksti, harvoin luen mitään blogitekstejä koska oon enemmänkin kuvienkatselutyyppiä mutta tää oli todellakin yks harvoista jota rupesin lukemaan ja ihana oliki :) tsemppiä, haluaisin sanoa jotain kannustavaa tai piristävää mutta en oikeen keksi. miehiä loppujenlopuksi tulee ja menee, jokanen on varmasti oma ihana lukunsa elämässä mutta kyllä se ihan se oikea vielä tulee löytymään :)

    ReplyDelete
  8. sara - apua :o kiitos!!

    Ano - hyvä jos pidät :)

    Ano - jenna linkkas tollasen sivun, jos haluut tietää sen paremmin asiasta nii tsekkaa sinne! :)

    Maisa - hei apua :D en oo koskaan aatellu olevani mikään hyvä kirjottamaan mitään, ja nyt täältä tulee näin paljon kehuja? mitä tää on:DD: Tähän liitty todella paljon kaikkea/kaikenlaisia tunteita ja tarinoita, mutta päätin jättää tän tälläseksi :--) mutta kiva että pidit!

    Henna - aww ihana:--)! kiitos

    jenna - :D , kiitos siulle toosi paljon, ja siis kuten kirjotin tossa, asiasta on päästy jo yli,, taisiis pahin ainakin on takanapäin :D ja oot ihan oikeessa tossa, ja sitä oikeaa odotellessa! ;--)

    ReplyDelete
  9. mul on samanlainen tilanne käyny, mut mulla se vaan loppu siihen että en voinu luottaa kyseisee jätkää. mulla on joku luottamuusongelma, harmi. mut tollasist suhteist oppii ja niit kannattaa muistella vaan hyvällä. niistä pääsee kyl yli. mut kannattaa vaa muistella hyvii muistoja ni ne huonot muistot unohtuu ja saa vaa hymyillä :-) tää oli upee teksti ja sanoisin et mikään ei oo täydellistä ja jos on, siinä on loppujen lopuks joku vika. tää piristi päivää :-) - lare

    ReplyDelete
  10. lare - niinno ei tohonkaan voinut enää luottaa, sitä karua totuutta en tähän halua kertoa mitä tapahtu, enkämä nyt halua muistellakkaan pahalla, kun oon valmis jatkamaan, ja ehkä jopa olemaan taas normaali sen ihmisenkanssa. hyvä jos pidit :-) kiitos pitkästä kommentista ♥

    ReplyDelete
  11. aloin itkee oikeesti niiin paljon ku luin tän! ihanaa et en oo yksi tollase samalaise tilantee kanssa! tää oli täydellinen teksti, kiitos tästä ♥

    ReplyDelete
  12. Jonna - hui apua, ei mun ollut tarkotus saada ketään itkemään :--(( joo toi oli aluks ihan hirvee tilanne mulle.. mutta kyllä täältä noustaan!

    ReplyDelete
  13. apua nyt kun löysin sun tämänkin blogin jäin vaan lukemaan ja lukemaan tätä ja huhhuh tän tekstin myötä voin kertoa itkeneeni ihan liikaa tän takia koska samaistuin tähän ihan liian hyvin :d edelleenkin sun kirjoitustapa on rakkaus ♥

    ReplyDelete
  14. mä erosin eilen mun poikaystävän kanssa. me oltiin seurusteltu jo yli vuos ja asuttiinkin jo omassa kämpässä, mutta lopulta juominen ja kaverit oli tärkeempiä kun minä... tisoisin että oisin jo samassa vaiheessa kun sä, että oisin jo päässy asian yli..

    ReplyDelete