Yhdeksäänkymmeneen vuoteen mahtuu niin paljon kaikkea

Tänään minä itkin, itkin ikävästä sekä onnesta.

Koska sinun kanssasi, ei ole syytä suruun.

Tämän sinä tahdoit toteutuvan kun sairaalassa itkien huusit jumalaa.

Mä tiedän, sinun on nyt hyvä olla.

Sinä näit paljon, sotaa sekä rakkautta.

Yhdeksäänkymmeneen vuoteen mahtuu niin paljon kaikkea.

lapset, lapsenlapset sekä lapsenlapsenlapset.

Me kaikkia sinun poislähtöäsi kunnioitamme, ja sinua ikuisesti rakastamme.

En tule varmaan ikinä käsittämään sitä kuinka se kaikki on ohi. Kesällä 90 -vuotis syntymäpäivilläsi olit vielä täysin eri ihminen. Niin jaksava ja terve. En tule koskaan ymmärtämään miten niin pieni asia voi viedä vanhan ihmisen niin alas ja lopulta pois. Mä itkin tänään, mä itken huomenna ja luultavasti vielä monta muutakin päivää eteenpäin.

Tänään saatoimme sinut viimeiselle matkallesi. Sinä elämäniloinen vanha rouva, jonka kanssa rakastin parantaa maailmaa kahvin äärellä. Kuka meille nyt tekee niitä maailman parhaita karjalanpiirakoita? Kuka juoksee meidän kanssa kilpaa mökillä sitä jyrkkää mäkeä ylös ja alas? Sitä ei ole enään, sä olet nyt paremmassa paikassa. Ja mä olen onnellinen, että sä nukuit pois onnellinen hymy kasvoillasi. Ja sait meille kaikille rauhan tekemilläsilläsi ja sanomisillasi. Sinä olit uskomaton, ja lämmin jokainen kerta kun sen korkean kynnyksen yli hyppäsin. Olin aina tervetullut luoksesi kera syvien ja hellien halaustesi.

Nyt sä olet jumalan luona, ja rukoilet meidän puolestamme. 

Lepää rauhassa nyt, Mummo.