Purolan asemalta 40 minuutin kävelymatkan jälkeen saavuttiin perille keskelle ei mitään. Sinne jossa ikkunoista tulvi erivärisistä valoista & ystävälliset tutut naamat meitä moikkasivat jo pihalla halien. Me mentiin sisälle ja sä sait sydämen käteesi, talo oli täynnä tuttuja naamoja ja meininki tais olla enemmän kun katossa. Tanssia ja valokuvia, ehkä pientä hermojen menettämistäkin. Hämmennyksen hetkiä ja ryhmäkuvia kylmässä syysilmassa. Savukoineita ja pää-olkapää-peppu-polvet-varpaat tanssia suoraan videolle josta kuullaan vielä. Onnea vielä kerran 18 vuotta täyttänyt saara jota ei ehkä kuvista ole kauhean vaikea tunnistaa hattunsa ansiosta!
