Sinä näytit ranskalaiselta tytöltä pilkkupaidassasi ja punatuissa huulissa minä sanoin. Ulkona jylisi pahimman luokan ukkonen & taivas itki. Mutta me nautittiin sun maailman parhaimmista ruuistasi & sateessa kuvaamisesta sun lukaali parvekkeellasi. Sä olit juuri muuttanut lähemmäksi mua, mä hoin sitä sulle, ja hoen edelleen. On ihanaa, kun me voidaan vihdoin olla yhdessä. Veronica on ystävä, kuka muutti Turusta juuri ennen koulujen alkuja Helsinkiin koulun perässä. Ja en voi onnellisempi olla siitä, että mulla on hänet vihdoin täällä. Me haaveiltiin sun parvekkeella tulevista seikkailuista ja ensikesästä auringonalla ja extempore retkien parissa. Mä olen niin onnekas, että minulla on sinut nyt. & vaikka koko muu maailma meitä vihaisi, & vaikka kuinka se olisi mulle paha paikka. Mulla on aina joku, joka hyväksyy mun jokaisen virheeni & antaa sen kaiken anteeksi. Me ollaan vihdoin yhdessä.
ootte niin sairaan upeita molemmat ♥ ja tykkään joanna sikana sun teksteistä ihanan omaperäsiä!
ReplyDeletehihi voi kiitos paljon kummanki puolesta :3 ja kiva että piääät <3 tui
DeleteWau jotenkin tosi ihania kuvia! :)
ReplyDeletehihi voi kiitos! :3
Deleteihania kuvia! :)) kuten aina!
ReplyDeletehihi voi kiitos! JA ÄÄÄ OON KOKOAJAN LUULLU SEN OLEVAN POIS PÄÄLTÄ, onkose nyt poissa?
Deleteps voisitko ottaa tosta kommentti jutusta ton robottitunnistus koodihommelin pois! Tai ite ainakin inhoon kun se pomppaa silmille ja pitää alkaa tihrustaa! :)
ReplyDeletehttp://jouua.blogspot.fi