Thursday, December 19

Mä näin ennen harmaata, sielä ei ollut värejä eikä iloisista ihmisistä tai perheestä ollut tietoakaan.


Kuvatessani videota ystäväni kanssa, hän nimesi minut positiiviseksi, ylipositiiviseksi jonka mielestä tämä maailma on niin uskomaton ja ihana, miten kaikki on niin mieletöntä. Häntä se oksettaa jollaintapaa erimielisyyksiemme takia. Se ei kuitenkaan ole mun aiheeni kirjoittaa miksi olemme erimielisyyksiä, vaan syitä sille miksi olen niin positiivinen.


En ole aina ollut se positiivinen ihminen. Mä olen ollut se luokan hiljaisin, ahdistunein sekä surullisinkin tyyppi. Mua on kiusattu koulussa niin kauan kuin muistan. Miksikö? Koska oon aina halunnut olla erinlainen kuin muut, en ole koskaan halunnut kulkea samaa tietä muiden kanssa (en polttanut tupakkaa, juonut, syljeskelly tai hillunut yömyöhään pihalla toisin kuin muut). Ja kyllä, mulla on ollut ne "pissis ja emo " vaiheet. Mutta näinä aikoinakin, kyllä mut erotti joukosta jollaintapaa.

Ala-asteella ei koulukiusaaminen ollut vielä paha, oikeestaan se juontaa juurensa jo kuusivuotiaaseen eskari tyttöseen. Joka siis sai ne kirotut silmälasit, ja vieläpä erittäin isoilla plussilla varustettuna. Ja tähän aikaanhan ei kenelläkään muilla ollut moisia hienouksia nenänsä päällä koristamassa. Kuulin siis silmälaseista huutelua viidenteen luokkaan asti, joka ei siis siinä vaiheessa ollut enään niinkään loukkaavaa kun siihen olin tottunut. Mutta se, että mua saatettiin potkia pienenä maassa, mun päälle syljettiin ja mun silmälasit varastettiin joka ikinen päivä ja yritettiin rikkoa, se oli liikaa. Mutta pieni kun olin, en osannut tehdä asialle mitään ja ehkä jossainvaiheessa, se kaikki jopa loppui tai haihtui, unohtui.


Yläasteelle saavuttuessani olin vaihtanut paikkakuntaa, mun vanhemmat olivat kerenneet erota ja palata yhteen jälleen. Ajattelin tän olevan uusi alku mulle, ja koko perheelle. Nyt pystyisin aloittamaan koulun alusta, tutustua uusiin ihmisiin ja tuntea oloni normaaliksi.

No, ihan hyvinhän se lähtikin käyntiin. Kunnes kahdeksas luokka mut saavuttaa, ja uudet naamat meidän luokalla. Aluksi kaikki oli hyvin, mutta kun vuosi vaihtui ja tein pienen virheen, muuttui mun maailma aivan täysin. Meidän koko luokka yhtäkkiä kääntyi mua vastaan, jokainen sana heidän suustaan satutti, viilsi mua sisältä. Multa katosi ystävät ympäriltä, ja ainoat ystävät mulla olivat netissä. Mä kävin läpi todella vaikeata aikaa, ja pian mulle sitten sanottiinkin että sulla on masennuksen alkeet kehittymässä. (mutta varsinaista diagnoosia mulle ei koskaan ole siis paperille kirjoitettu).


Tottakai säikähdin sitä, niinkuin jokainen varmasti kuulleessaan. Se otti musta valtaa, hetki hetkeltä mä stressaannuin, ahdistuin ja mut valtasi kauhea viha. Koulussa kiusattuna olo oli aivan kauheata, mun syliin kaadettiin jäähilejuomat, mua tönittiin ja satutettiin sanoin sekä väkivalloin. En osannut reagoida mihinkään, tuntui etten mä enään tuntenut mitään silloin. Vaivuin uneen josta en muista yhtikäs mitään sen stressin, shokissaolon ja väsymyksen vuoksi.

Mä elin siinä varmaan puolisenvuotta, olin jotenkin onnistunut saamaan siinä välissä itseäni nuorempia ihmisiä ystäviksi netistä, jotka asuivat samalla paikkakunnalla. Hengailin heidän kanssaan, mutten muista ajoista mitään. On vain kuvia, jotka todistavat sen, että oli ihmisiä joiden kanssa vietin aikaa päivittäin. Mä muistan pienesti kuinka ahdistuskohtauksen saadessani en ottanut mitään veitsiä esiin niinkuin ehkä muut tekivät. Mulla oli siihen aikaan todella pitkät kynnet, jotka ahdistuessani painoin jalkoihini ja raastoin niillä jalat aivan verille. Tän asian myöntäminen on mulle hyvin vaikeaa, sillä olen kertonut tästä aikaisemmin vain yhdelle ihmiselle joka silloin tuki mua. Ja jonka avulla pelastuin tästä kaikesta.


Mä olen myös seissyt tien reunalla sekä junaraiteiden vieressä. En tiedä onko se ollut itsesäälissä uimista, vai oikeata pelkoa elämästä mutta olen tehnyt niin. En ole siltikään koskaan yrittänyt mitään, koska perheen ajatteleminen siinä tilanteessa tuntui maailmanlopulta, heidän hylkäämisensä ja ne itkevät kasvot olivat mun mielessäni.

 En tiedä miten pelastuin, oli ihminen joka osasi avata mun silmät oikealla tavalla tähän maailmaan. Herätellä, ja kehoittaa katsoa ympärilleen. Koska tämä maailma on kaunis paikka, ja täältä jokainen löytää aikanaan paikkansa. Ne sanat on painautuneet aikoinaa mun mieleeni syvästi, tonne jonnekkin perälle. Ja niiden mukaan on elettäväkin. 

Sen takia te luette mun blogia, näitä tekstejä. Näette mut, Joannan niiden tekstien läpi. Näette mun elämää, mun suruja, iloja. Ne kaikki on johtaneet tuolta juuri ennen bloggaamisen aloittamista, sieltä vaikeasta osasta josta en muista mitään. Mutta se on mun salaisuus. Kun sä kerran käyt sielä pohjalla, ja sä päätät sieltä ponnistaa ylös ja sä pystyt siihen. Sä et halua sinne enään takaisin, ja sä alat näkemään maailman. Sä näet kaiken sen kauniin mitä maailma antaa. Mä näin ennen harmaata, sielä ei ollut värejä eikä iloisista ihmisistä tai perheestä ollut tietoakaan. Mutta joku tuli, ja lahjoitti mun mustavalko maailmaan ne värikynät. Hän väritti mun maailman aikoinaan, olen siitä hänelle kiitollinen.


Tää blogi on alku sille kaikelle uudelle ollut aikanaaan. Sen takia olen valinnut myös blogilleni nimen, A view from the afternoon. Joka kuvastaa mulle uutta ikkunaa/ovea kauniiseen uuteen alkuun ja ihmeelliseen maailmaan. Nimi on alunperin tästä biisistä otettu, mutta myöhemmin olen ymmärtänyt syyt. Ja musta tuntuu, että se on ollut kohtalo. Että mun blogin nimeksi tuli juuri tämä, johon en ole koskaan kyllästynyt sillä se kuvaa mua niin hyvin. & tämä kaikki olen minä. Tästä juontaa alkunsa kaikki mussa, mun luonteessa sekä elämäntavoissa. Ilman koettelemuksia, en olisi nyt minä.

Kaikesta voi selvitä, kunhan on tarpeeksi tahtoa ja aikaa. Nyt mulla on upea menneisyys tallennettuna johonkin ja se on pelastanut monet koneen hakkeroitummispoistumis kriisit, koska täällä on ollut kaikki mitä mun elämässä on tarttunut mukaan. Ja tämän takia rakastan bloggaamista, sä voit aina palata ajassa taaksepäin kun siltä tuntuu. Ja uppoutua sun kuviin, kehittää itseäs ja kokeilla uutta. Bloggaaminen tarjoaa niin paljon kaikkea, ja tää on sitä mistä mä nautin.

Tarkoituksenani tekstillä on herätellä ihmisiä. Tiedän, että blogiani lukee myös minua nuoremmat henkilöt, joten olkaa te stoppi koulukiusaamiselle. Olen elävä esimerkki siitä, mitä se saa aikaiseksi ja sen takia tahdon tuoda asian teille julki. Ja antaa kaikille selviytyjälle/taistelijalle virtuaalihalit! Tämä on myös mun tapa kertoa mun blogin synty, ja sen tärkeydet mulle. Tervetuloa mun päiväkirjaani, toivottavasti jaksoit lukea tänne asti. :-)


58 comments:

  1. Mua niin pelotti julkaista tää teksti, se on pyörinyt tuolla kauan ja tiedän sen aiheuttavan ristriitoja, siksi se pelotti julkaista. Toivottavasti ymmärrätte. Rakkautta!

    ReplyDelete
  2. kerran yksi rakas otus kummasteli sitä miten voin olla niin onnellinen ja nähdä asioita niin positiivisesti ja vastasin vaan että kun on kokenut millasta elämä on kun sitä ei jaksaisi elää, on helppo nauttia niistä pienistä kauniista asioista. tietty senkin oppiminen vaatii aikaa ja työtä, mutta sit kun sen saavuttaa niin oi onni! puspus sinä tydy!

    ReplyDelete
    Replies
    1. pakko kommentoida tähän tällä tavalla randomina, että tuo vastaus minkä annoit, on tosi hienosti sanottu!

      Delete
    2. <3 selviiytyjät me. Suuri hali sulle ja niinhän se asia on. Sen jälkeen osaa katsoa maailmaa eritavalla, kun tuntee itsensä taas olevan elossa. Mutta eise mullekkaan aluksi helppoa ollut, eikä itsetunnon kasvattaminenkaan ollut mitään lastenleikkiä, mutta täältä noustaan, pikkuhiljaa hyvä tulee. Pitäisi nähdä neitonen!

      Delete
    3. Anonyymi, oon aivan samaa mieltä ! Minja vastasi loistavasti :)

      Delete
    4. voih voidaanko mennä joku päivä kuvailemaan oonan kanssa!!
      ja hih kiitos kaunokaisista sanoista te :--)

      Delete
    5. Se raukka ei oo varmaan kuvailukuosissa vielä hetkeen ): koska se sen jalka

      Delete
    6. ainiiin no hitto! sitten heti kun jalka on parantunu :--)

      Delete
  3. Joanna, olen ylpeä susta ja tästä tekstistä että julkaisit sen. Ollaan istuttu samassa veneessä ja tiedän hyvin miltä sinusta on tuntunut. Olen ylpeä että olet jaksanut eteenpäin pää ylhäällä koska vain sillä on merkitystä kuin jäädä varjoon ja kadota.

    ReplyDelete
    Replies
    1. En olisi asiaa tuon paremmin pystynyt sanomaan kuin juuri kirjoitit! me ollaan selviytyjiä <3

      (kun luin että ollaan istuttu samassa veneessä, rupesin välittömästi muistelemaan että missä veneessa oon muka istunut. :DDDD mietin hetken että eihän meillä ollut kroatiassa ketään toisia kanssamatkustajia veneessä, hölmö minä..... )

      Delete
  4. voi Joanna. Ihminen on vahva, kun jaksaa. Siitä saa olla ylpeä :) On niin paljon hyviäkin asioita ympärillä. Olet ihana :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. pus anna, täytyy nähdä kunnolla joku päivä. Luuin sun tekstin, meillä vois olla paljon puhuttavaa <3 sinä myös ihana

      Delete
  5. ihanan rohkeeta että avauduit tästä aiheesta. mua ei kiusata vaan mulla on muita ongelmia joiden takia oon ihan täysin pohjalla & tää postaus vei mun ahdistuneisuutta vähän pois. tuo kuinka kirjoitit siitä että joku antoi sulle värikynät mustavalkoisuuteen antoi mulle ihan hirveenä uutta toivoo. kiitos siitä ja tästä blogista, oot aivan älyttömän upee ja vahva ihminen, rispektit sulle <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. sä olet rohkea, vahva ja varmasti erittäin kaunis ihminen. Sä pärjäät kyllä ja toivon sun löytävän valoon pian takaisin. Kaikki aikanaan :3 kiitos sulle kommentoinnista, nää antaa mulle myös voimaa. Nimittäin pitää tätä blogia yllä! & kaikki on nyt hyvin, toivvottavasti sullakin pian <3

      Delete
  6. Ihana tää teksti! Oon ylpeä sun puolesta, oot ihana persoona :)<3

    ReplyDelete
    Replies
    1. kiitos kaunotar <3 mä olen selviytyjä! :D ja on ihanaa, että jaksat kommentoida aina <3

      Delete
  7. Älyttömän hyvä teksti! Oot ihana just tuollasena ja sun blogia no aina nii kiva lukee<3 (:

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos näistä sanoista<3 ne inspiroi mua myös kirjoittamaan lisää. Näitä on niin harvassa nykyään!

      Delete
  8. sä oot joanna ihan sairaan inspiroiva ihminen. Vaikka sun kaikki tekstit lukis miljoonasti läpi, niihin ei ikinä kyllästy. niistä löytää aina jotain uutta, aina vaan ihmeellisempää ja ihanempaa. ainakun sä postaat on ihan huikeeta päästä taas lukemaan sun tekstejä, nää on ihan huippuja. sä annat oikeesti voimaa kaikille meille, jotka on kiusaajien uhriksi joutunut, meille, keiden elämässä on ollut koettelemuksia. mä rakastan sun kirjotustyyliä, mä rakastan sitä, kuinka sä et ole massaa, mä rakastan sitä, kuinka sä saat niin helvetisti ajatuksia virtaamaan. kuinka sä luot sanoista kauneimpia lauseita, mitä oon eläessäni lukenut. kiitos joanna, että sä teet tätä. kiitos joanna, että sä annat meille kaikille mahollisuuden lukea sun juttujas, annat meille palan sun maailmaa, annat meille toivoa ja annat meille hymyjä. sä olet aivan sairaan upea ihminen, olis niin parasta tuntea sut, sä oot varmasti aivan loistava ystävä.
    kiitos joanna vielä, että sä uskalsit painaa julkasu-nappulaa. kiitos, että sä muistutit meitä eksyneitä, kuinka löytää taas sinne, missä hymyt on aitoja ja kyyneleet pelkästä onnesta. sä olet joanna kuin maanpäällinen enkeli, kiitos vielä, että sä bloggaat.
    hyvää joulua sulle, muista, että oot ihana!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä en oikeesti osaa vastata tähän. nainen sinä kirjoitit mulle mun elämäni kauneimmat sanat mitä mulle on koskaan sanottu. En osaa sanoa mitään, olen sanaton. anteeksi, tahtoisin vastata! Mutten vaan kykene/osaa, tämä oli kauneinta mitä mulle on koskaan sanottu. Kiitos sun olemassaolostasi olet ihana. T. tällähetkellä itkeskelevä bloggaaja

      just teidänlaisten ihmisten takia tätä on ihana tehdä! ! miten voi nainen mennä näin pahasti lukkoon, KIITOS! *isohalisydän*

      Delete
  9. Tähän tekstiin samaistuu, tosi hyvin. Oot kokenu ihan hirveitä asioita mitä kenenkään ei koskaan pitäis kokea! Mut tietyllä tapaa ne muokkaa sua, ehkä jopa paremmaks ihmiseks joka oikeesti osaa arvostaa erilaisia asioita, ihan normaalejaki asioita. Vaikka en tunne sua laisinkaan, muuten kuin blogista luetuista jutuista, niin kiitän sitä joka autto sut tosta kaikesta pois, kiitän ihan sikana. Joanna, sä oot ansainnu elää ilman kiusaamista :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sä upea ihminen sielä, mä kiitän miljoonasti sun sanoistas! Se vaan on ihan kauheeta, että nääitä asioita tapahtuu niin monelle nykypäivänä. Ja musta tuntuu että tilanne vaaan pahenee. vaikka ihmisten pitäisi alkaa ymmärtämään erilaisuutta. Ihmisten pelot aiheuttaa vaan ihan kauheita asioita. Mut kaikki on nyt hyvin, ollut jo pidemmän aikaa näiden asioiden kanssa vaikkei mun erilaista ulosantia vieläkään täyysin ymmärretä. Kiitos vielä, sä oot mieletön. <3 ja niin minäkin kiitän sitä rakasta, joka autto mut tuolta syvältä pois!

      Delete
  10. Voi ihana tää teksti ja sinä! Rupes itkettää tää:< Rakastan tätä blogia. Sä oot tosi rohkee ku tulit kirjottaa tän, ite en ois varmastikkaa uskaltanu!!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. mitä oikeesti o: mä olen sanaton, apua! Ja jonkun täällä pitää avata suunsa huonoistakin asioisa. Tää oli mun tapani kertoa miten mun blogi on saanut aikoinaan alkunsa. Oot mieletön, äläkä itke, kaikki on hyvin<3

      Delete
  11. pysy tollasena kun oot, oot kyllä ihanan posiitivinen ja kirjotat niiiin kauniisti. HITTO miten mä voisin sanoo et oot ihan huippu tytsy ! HALEJA :3

    ReplyDelete
    Replies
    1. MEIDÄN PITÄÄ NÄHDÄ! tahdon halia sua ): pus ihana

      Delete
    2. MISTÄ saan rahaa et pääsen sinne sun luoo :--((

      Delete
  12. ihana sinä!<3 oot upea ihminen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. sä varmasti myös jos kerran kommentoitkin <3 se merkitsee paljon mulle!

      Delete
  13. tää oli tosi yllättävää, hienolla tavalla! miettiä et tollasten olosuhteiden kautta voi toisesta kasvaa niin kaunis, ihana ja postiivinen ihminen! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. pupunen oot ihana. Ja sen takia mä tahdoin tästä kirjottaa. Että ihmiset ymmärtäis että kaikki on mahollista, että tunnelinpäässä voi häämöttää se onnellisuus oikeesti ! ppus pitäs nähdä :3

      Delete
    2. todellaki pitää nähä :3 jos tässä eksyis vaik kahville tai jotai?

      Delete
  14. Voi joanna oot niin vahva persoona ! <3 tosi koskettava tarina !

    ReplyDelete
    Replies
    1. kiitos kaunotar. Maailma tekee meistä vahvoja jokaisesta, ei kukaan täältä pääse pois ilman koettelemuksia! Mutta kaikkeen on mahdollisuus vaikuttaa ajattelu tavallaan! pus oot mahti, toivottavasti joskus päästäs tutustumaan!

      Delete
  15. älyttömän rohkee, ja samalla kaunis teksti !!! ja sinä tyttö muista, että lopulta ne kaikki vastoinkäymiset mitä oot kokenu, niin ne tekee susta lopulta vaan vahvemman (: olet ihana!

    ReplyDelete
    Replies
    1. kyllä, ne tekee kyllä ihmisestä niin vahvan ja kasvattaaa niin monelta tasoa sekä tuo erinlaisia näkemyksiä ihan uudella tavalla. tavallaan olen iloinen,mutten sitten kuitenkaan ole että olen kokenut moista! Mutta olen ylpeä itsestäni jollaintapaa, etten antanut kenenkään pistää mua mihinkään massaan siltikään. oot mieletön <3

      Delete
  16. aivan ihana teksti!! upea tyty oot! :---)

    ReplyDelete
    Replies
    1. kiitos, tällästen kommenttien takia tätä hommaa on mieletöntä tehdä!

      Delete
  17. Oot kyllä ihan uskomattoman vahva ihminen ! Ihailen tota sun olemista :)
    Kirjotat niin kauniisti sillai että siihen pystyy samaistumaan oo just tollanen kun oot !!=)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se onkin tavoite, että muhun pystytään samaistua, tai että tekstiin pääsee mukaan eläytymään. Mutta kukaan ei saa hypätä liian syvälle siihen, en tahdo sen imevän kenenkään voimia! kiitos sanoistas, oot uskomaton!

      Delete
  18. oot älyttömän vahva ja ihana !<3

    ReplyDelete
  19. apua en ollenkaan tiiä mitä tähän vois vastata. vaikuttava teksti, Joanna, oot selviytyjä! :) omat ongelmat vaikuttaa niin pieniltä kun niitä vertaa tälläseen. mutta uskon että jos niitä mun "pieniä ongelmia" ei olis, niin suhtautuisin elämään eri tavalla. näin on parempi. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. ne on asioita jotka opettaa paljon meitä! Kyllä elämä ois kivaa ilman niitä, eikä koskaan voi kiitolllisuudesta puhua näiden juttujen kanssa. Mutta ilman niitä ei ois elämänkokemusta. :) isohali sinne !

      Delete
  20. oot kyllä älyttömän rohkee mimmi! ihailen!

    ReplyDelete
  21. niin ihana teksti vaikka niiin karu onkin!
    luin sun tekstin ja halusin vaa itkee
    välillä elämä heittelee kaiken kokosilla kivillä eikä niitä aina ehdi väistämään.
    Ihana enkeli pelasti sut ja nosti ylös kaatuneen !
    Oot huippu!
    Välillä musta tuntuu et kätkee asiota vaa hymyn taakse mut kaikista pienimmät asiat tuo sitä iloo ja hyvää oloo!
    <333
    haleja sinne

    ReplyDelete
  22. Vahva teksti. Ja nykyään vahva nainen!

    Mikä ei tapa, se vahvistaa. Mutta kaikesta ei kuitenkaan halua kokemusta. Olen itse ollut siellä tien reunalla sekä junaraiteiden vieressä. Mutta en ole tehnyt mitään. Enkä tule koskaan enää seisoa siellä sellaisia ajatuksia päässäni. En ole koskaan ollut "mainstreamiä" enkä tule koskaan olemaan.

    Mutta olen löytänyt mun sisäistä kauneutta ja usko mun omiin vahvuuteen. Niin sinäkin olet.

    Pidä huolta. Ja toivon sinulle aivan mahtavaa joulua!!

    -e-

    ReplyDelete
  23. Mä luin tän sun tekstin jo eilen illalla, mutta kommentoin vasta tänään, koska mä aloin itkeä niin paljon ja lopulta nukahdin siihen itkuun. Tää toi mulle niin paljon huonoja muistoja mieleen, vaikka mua ei oo kiusattukaan niin pahasti kuin sinua, silti tunsin taas sen pahan olon mikä tulee kun joku sanoo pahasti. Tekstisi jotenkin kosketti mua ja löysin tekstistä itseni. Olet ihana ja rohkea kun uskallat paljastaa itsesi täysin tuntemattomille tällä lailla. Ihailen sitä sinussa, ja sitä että olet oma itsesi. En edes sano että jatka samaan malliin, koska olen aivan varma että teet sen ilman kehotustakin. Haluaisin olla samanlainen kuin sinä, vahva rohkea positiivinen. Olet mahtava!

    ReplyDelete
  24. toi yläaste juttu mikä sulla kävi, mulla on samallainen kokemus mutta hieman pienemmässä mittakaavassa. ihmiset käänty mua vastaan. se oli hirveintä mitä mulle on ikinä tapahtunut. tyhmää kun en pysty kuvailla sitä niinkuin se meni, liian hankalaa. mutta se että olin niin hysteerinen, yritin selvittää asioita puhelimen välityksellä ihmisten kanssa, ei mitään armoa. itkin hysteerisesti puhelimessa ja ne ihmiset nauroi mulle. mä en ymmärrä miten ihmiset voi olla niin sairaita. ja vielä monta ihmistä, kun mä itkin ja olin yksin. se ottaa niin helvetin syvältä. raavin itteäni kuin säkin teit ja mun jalassa on saksista aivan järkyttävä arpi joka esittää tiettyä kuviota. mua kaduttaa niin paljon. en voi käyttää shortseja edes kotona, mitä menin tekemään. miksi menin tekemään niin. selkeesti viiltely vaan lisää tuskaa ja paskaa itsetuntoa, ainakin jälkeenpäin.

    mutta oot oikeessa, ehkä se tekee musta sen kuka mä nyt oon. pakkohan sen on olla.

    ReplyDelete
  25. oon sanaton... olet ihana ihminen!
    minäki oon kokenu kiusaamisen ja masennuksen aiheuttaman tuskan, kiusaaminen ei ollut niin paha kun sä tekstissä kerrot sulle tapahtuneet, mutta kiusaamista siltikin.
    onneksi kummatkin ollaan tässä :)
    Ihana blogi ja herranjestas oot upeus!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Ja ei mulla mitään mustaavalkoista diagnoosii ole ollut. Mutta jotain sinnepäin. Silti kokenut hirveitä asioita. Mut hyvä et ollaan tässä <3 voimahali sinne :3

      Delete
  26. Koita olla psykoosissa ja maalata sun rakkaiden edessä omalla verellä seinään nii tiedät mikä on rankkaa senkin huomiohuora. Et tiedä yhtään minkälaista meidän oikeasti mielisairaudesta kärsivien elämä on .

    ReplyDelete
  27. Itse oon traumApotilas ja oon tutustunu niin moniin psykiatrisiin potilaisiin ja käynyt itse tätä kierretä läpi että tunnistan huomionhakuiset ihmiset oikeista apua tarvitsevista tai joskus apua tarvinneista .

    ReplyDelete