On aika puhdistaa mieli menneestä vuodesta, avataan puhdas aukeama ja aloitetaan kirjoittamaan alusta. Tervetuloa 2014 !

On aika julkaista se joka vuotinen katsaus vuoteen. Mulla on ollut tapana julistaa jokainen vuosi jollakin nimellä, tämä on selviytymisen vuosi. Sillä tänä vuonna olen joutunut kohtaamaan monta pelkäämääni asiaa, sairastanut syömishäiriötä, rikkonut itseni, mutta myös rakastunut, saanut sydänystävän, menettänyt myös yhden tärkeimmän niistä, toiminut tyhmästi ja maksanut siitä liian suuren hinnan, ikävöinyt aivan liikaa, ahdistunut ja itkenyt. Todennut etten jaksa. Olen menettänyt niin paljon, ja saanut myös paljon. Mutta ennenkuin paljastan koko vuoteni tässä aloituksessa, siirrytään tarkemmin sen tapahtumiin, nauttikaa! ( Edellisen vuoden vuosikatsaukseen pääset TÄSTÄ! )




Tunsin outoja fiiliksiä mahanpohjassa erästä kohtaan, mutten osannut tulkita niitä. Värjäsin hiukseni sirkusteltan näköiseksi sekamelskaksi. Mun juhliminen oli kertakaikkiaan lähtenyt käsistä ja pidinkin jopa melkeen kolmeviikkoa tipatonta sen takia. Joonaksen 18 vuotis synttärit, Samoin nipsu 18, mannapuuroa ja mansikkaa, vähän lisää juhlimista, wanhojen tanssiharjoituksia ja mielen tutkailua miksi sinä minua niin paljon kiehdot, työharjoittelua ja sen loppurutistuksia. Vlogaamisen aloittaminen tönkköisällä aloitusvideolla, sekä mulla vaan tärkeämmäksi tuleva veronica. Stressiä ja aivan liikaa kiirettä. Onneksi se kuukausi oli pian ohi.






Rakastettava Jyväskylästä tullut landespede ulla saapui mun luokseni ainakin kolmeksi päiväksi, oltiin viimeksi nähty kolmevuotta sitten joten juttua kyllä riitti! Käytiin kuvaamassa, kaakaoilla ja shoppailemassa. Näin paljon mun ihanaa ellaa, leikittiin paljon eddien kanssa pihalla koulunjälkeen, wanhojen tanssit ja niiden jatkot. Hämmentävät tapahtumat ja viikko siitä niin olin mun elämäni ensimmäisillä treffeillä mysteerin kanssa. 21 tapaa pilata avioliitto ja tolkuton hymyily sun tulevaisuudenhaaveilles, paljon tähtitaivasta ja mysteerimieltä, yksinäisiä iltoja teekupin kanssa jouluvalomeressä, tolkutonta reinon ja sarvikuonojen kuuntelua, tuntui ihan keväältä ja jokainen asia hymyilyttti aivan suunnattomasti. Kone hajosi ja vlogaaminen jäi siinä samalla tauolle. Veronica oli meillä yötä ja henkevät keskustelut aamuviiteen. Mä rakastin mun elämää niin paljon. Vaikka koulujutut oli rästissä, sekä stressi meistä suuri. Ei koulunkäynti innostanut, ja nukuinkin todella pitkään monena päivänä. Siitäse alkoi..





Keskimmäinen vasemmanpuoleinen hymy, niin epäaito että oikeen hävettää. Mun alamäki alkoi, mä yritin olla se pirteä iloinen ja näyttää että kaikki olisi hyvin, mutten osannut. Huoli meistä, tulevaisuudesta ja miksen minä kelpaa tälläisenä valtas mun mielen. Me kuvailtiin mielettömiä studio kuvia Veeran kanssa. Mä olin paljon omissa oloissa kotona, koska odotin mysteerimieltä joka ei koskaan saapunut. hymyilevä eddie juuri itkeneen tytön rinnalla, päätin tehdä hyväntyön ja otin yhteyttä zeinaan vaikka tavallaan inhottiin toisiamme, tavattiin seuraavana päivänä ja puhuttiin pitkään yhteisistä kokemuksista, ja tässä ollaan hyvinä ystävinä kävelty loppuvuosi, hyvä minä! Juhliminen jatkui, koska halusin hukuttaa suruni johonkin. Leevi&Sara 18 Linjalassa. Kiki aina mukanani. Mä en viettänyt aikaa oikeastaan kuin kikin & zeinan kanssa. Tuntui etten kelpaa ja mun tila vaan luhistui kokoajan. Aloin huomata kuinka hyvää ruoka oli, ja söin paljon. Mysteerimielen kanssa ajeluilla ja suunnitelmia oli miljoona, muttet koskaan ollut vakuuttanut minua että olisit niidenkanssa tosissaan.





Paljon aikaa zeinan kanssa, lähes tulkoon koko kuukauden jossen mysteeriä nähnyt. Saippuakuplia kevätauringossa, uusi instagram käyttäjä. vanhan ystävän tuparit joista matka helsingin yöhön ja monien mutkien kautta ei toivottuun paikkaan. Kahdeksalta aamulla sieltä pois kävely, ja upein auringon nousu minkä olin vähäänaikaan nähnyt. Aivan liian paljon alkoholia, mies joka koitti ostaa alushousuni baarinjälkeen, ja päätyikin uhkailemaan minua puukolla. En muista oikeen tästä kuukaudesta mitään, se oli hyvin sekavaa. Odotin vain mysteeriä luokseni. Sitten sinä ihana tulit elämääni..



& minä sain hymyilyyni aihetta niistä keskusteluista joita kävimme pitkin öitä. Mutten osannut ottaa sinua tosissaan, koska mieleni oli muualla. Mysteeri sanoi meidät irti toisistamme ja se rikkoi minut. Maailma tuli kylään maailman rennoimmalla porukalla, ajattelin sinun vielä olevan rinnalla, mutta myrkytit kaiken. Kunnes päättäreinä tapahtui jotain joka jäi viimeiseksi. Työharjoittelu maailman ihanimpien ja rakastettavimpien ihmisten keskellä, ja ihastunut nuorimies. Salaa hymyilin viesteille joita sinä ihana lähetit iltaisin, mutta olin niin palasina etten osannut vieläkkään vastaanottaa sinua oikealla tavalla. Savion autiotalot, sekä pelottava mies hätistämässä meidät tiehemme. Armeijan sotaväki harjoituksissa, ja useita piknikkejä viinirypäleiden kanssa. Luulin kuuluvani vihdoin johonkin porukkaan, mutta huomasin olevani ulkopuolinen. Rakastin suunnattomasti silti niitä iltoja. Ja tolkuttoman fiiliksentäyteisiä pyöräretkiä yöllä zeinan kanssa. 80 kilometriä ja lapsuudenystävä. Kuvista ehkä näkee sen, että mieleni oli mustavalkoinen, blogini täyttyi surullisista teksteistä ja ainoan värillisen hetken toi maailma kylässä tapahtuma. Sitten alkoi kesäloma.





Sinä ja minä päättäreinä ystäviesi rappukäytävässä montatuntia jutellen hiukan ujoina, kumpainenkin yhtä humalassa. Mäkkärin drive in ja kovaa metelia pitävä auto. Meidän salainen piilopaikka johon menimme miettimään tulevaa kesää sekä tätä hetkeä. Oodia ilolle sekä tolkuttomman siistejä pyöräretkiä. Paljon autoa ja espoota. Melkein 40 asteinen vesi sekä ekaa kertaa 3 vuoteen skootteriajeluita kera puhjennut rengas, mummi90 vuotta ja nuo ruusut, mun vlogaaminen jatkui, aurinkotansseja siskonkanssa, paljon auringosta irtiottoa hiekkamontulla, siistejä kuvausreissuja hylätyillä raiteilla, newyorkista palannut oona ja sen tulijaiset, punaisia mukeja ja picnik isolla porukalla, hiustenblondaus. Sinä ja minä ensimmäinen yö yhdessä, itkunpurkauksia ja mielessä painimista, onneksi valitsin oikean reitsin. Pitkiä pyöräily ilta rullailuita, kaakaota sun terassillasi, elokuvia ja itkua. Tanssia sateessa paljainjaloin ja savion asema todella tutuksi. Ikävöiviä viestejä ja odottavia ajatuksia. Onneksi en karannut luotasi koskaan, vaikka epäilin ja ikävöin. Tein myös ekan myday -videon.






Kuukausi, jona onnellisuus paistoi minusta kilometrien päähän. Minä ja sinä sohvallasi katsoen toisiamme hymyillen, tajusin sinut haluan. Espoossa kissanvahteina kaksiyötä putkeen, tranpoliinia, tiikeriraidallinen koira, tilkkutäkkitalo, hyvää ruokaa ja parhaat ystävät kaikki samankaton alla. Käytiin roadtripillä porissa saakka särkäniemen kautta, näin yyterin ensimmäistä kertaa ja voin myöntää että rakastuin. Maalattiin kehomme sielumme värillä, matkattiin extemporeena espooseen yöksi ja se oli kyllä hupaisa reissu, käytiin kanssa helsingin yössä kerran, matkustin paljon junalla ja rakastin sen kolinaa yhdeltä yöllä, eräs trooppinenpäivä kuvattiin porttikongissa ja päädyttiin munkkaan, hassuja viestejä jotka toivat hymyn kasvoille, kuu on aina sielä missä mekin, sinä ihana veit minut korkeasaareen ja itkin silmät päästäni mangustien terraarion kohdalla kun olisin ne kaikki halunnut ottaa mukaan, näin delfiinejä myös pitkästä aikaa ja hymyilin pikkulapsille kun he huusivat isälleen "tahdon olla kanssa delfiininkouluttaja" aivan niinkuin minäkin omalleni tokaisin aina delfiinit nähtyäni. Lähdettiin viroon pienelle turistimatkalle, ja ne miehet jotka tunkeutuivat meidän hyttiimme yöllä eivät saaneet minua hymyilemään. Sinun ihanan kanssa pitkin öitä me rullailtiin longboardeilla ja toinen fillaroi, sinä vedit minua perässäsi ja rakastin tapaa jolla teit minua hetkihetkeltä onnellisemmaksi, ja sait unohtamaan mysteerit. Pääsin mukaan indiedays inspirationiin. Pitkä kuuma kesä -festarit ja notkearotta. Ensimmäistä kertaa sushia, minä pyöriskelemässä yksikseni kukkakedolla meidän takapihalla. Kuvausreissuja wanhojen tanssi kavereiden kanssa, aivan liikaa mc kennedy jäätelöä ja muutenkin ruokaa meni kolmekertaa enemmän päivässä kuin omalla isälläni. Mutta silti en vaihtaisi tota kuukautta mihinkään. Niin tapahtumarikas ja ihana heinäkuu, olisitpa pysynyt aina luonani onnellisuus.




Veit minut lemmenlaaksoon, jossa olin aina halunnut käydä. Yritettiin bongailla liito-oravia, mutta turhaan. Se oli maaginen paikka, enkä olisi uskonut järvenpäästä löytyvän sellaista. Koulu alkoi, menetin hyvän ystäväni tyhmyyttäni, olin todella paljon helsinkiin muuttaneen veronican kanssa ja syötiin mitä uskomattomimpia ruokia. Minä pyörryin longboardin päällä laskiessa ja vietin suurimman osan tästä kuukaudesta kotona maaten sohvalla kun en murtunutta jalkaani pystynyt käyttämään. Pelasin paljon pleikkaria & monet pelit läpi, käytiin kuvailemassa zeinan kanssa, tein huonepostauksen pitkästä aikaa & vietin muuten vain aikaa yksin. Masennuin pahasti ja itkin mitä minulle ikinä sanottiinkaan. Mutta sinä ihana oli rinnalla ja lohdutit, vaikka koko muu maailma vihasikin minua, sinä olit paikalla & sanoit sen olevan vain minun päässäni.




Juhlinta jatkui, johonkin oli murheet hukutettava jälleen. Tuli kahdet syntymäpäivät Saaran, sekä Athinan. Me käytiin tullaamolla katsomassa tähän mennessä makein näyttely minkä olen nähnyt. Vietin paljon aikaa Veronican kanssa, ja aloin kiinnostumaan entistä enemmän vlogaamisesta sitä kautta. Ihana eddie täytti 1 vuoden & oltiin naapurinme 50 syntymäpäivillä, jossa teemapukeutumisena toimi nahka. Leikkasin myös tukasta pituutta pois ja taisin valmistautua työharjoitteluun. Mulla todettiin myös syömishäiriö BED, josta en ollut edes aikaisemmin kuullut.





Tää kuukaus nostatti mua monella eritapaa. Ensimmäisenä mainittakoo mieletön tubemiitti, joka inspiroi mua jatkamaan vlogaamista, tutustuin kaikkiin "suuriin nimiin", nolasin itseni pahasti ja mut toivotettiin tervetulleeks perheeseen josta en tahdo koskaan pois. Tää oli se päivä mitä olin odottanut, ja mun sosiaalisten medioiden räjähdyt tapahtui tona päivänä. En tule ikinä koskaan unohtamaan sitä päivää, se oli ehdottomasti yks vuoden kohokohdista, ja meidän perhe on aivan mahtava, tänävuonna uudestaan! Pääsin Keski-Uusimaahan, ja kaikkiin sen rinnakkaislehtiin Tubemiittiä ennen etusivun haastatteluun veronican kanssa tubettamisesta ja olin hämmennyksestä soikea kun he meitä siihen pyysivät. Tapasin ihanan sannin tubemiitissä, joka on siis tehnyt jokaisen mun ulkoasun viimeisen kolmevuoden ajan ainakin. Nähtiin mielettömän ihanan Vilin kanssa ensimmäistä kertaa, ja sen jälkeen nähtiinkin ainakin kerran viikkoon. Käytiin katsomassa lentokoneita Helsinki-Vantaalla, sekä valokarnevaaleissa syömässä hattarapuoliksi ja kuvailemassa valoloistoa PariisinKevään tahtiin. Vili muutti mun elämää todella paljon olemalla niin jotenkin samanlainen. Vili tietämättään autto mua todella paljon ja teki musta taas hymyilevän ja onnellisen pienillä yllätyksillään. Me nähtiin tosipaljon ja meillä synkkas, hymy tulee väkisinkin naamalle kun ajattelen tota aikaa. Mutta huomasin sinussa niin paljon pahanolon tunteita, etten kestänyt ja nyt nähäänkin vilinkanssa muutamie kertoja kuukaudessa. Olet rakas tiedä se! Kuvailtiin myös natalian kanssa jouluvaloissa ja tehtiin valoista meille kruunut. Mutta kelkka kääntyi kyllä hyvin nopeasti myös muistuttamaan pahasta, kun monelle meille hyvin rakas henkilö lähti pois maanpäältä ja koko Järvenpää muuttui harmaaksi, näytti kuin koko kaupunki olisi itkenyt kaksiviikkoa putkeen edesmennyttä punapäistä ja hymyilevää pandatyttöämme. Muistan kuinka mä sain puhelinsoiton, jossa parasystävä kertoi huutoitkien viestinsä. Pysyin sen ajan vahvana, mutta puhelun katkettua itkin monta tuntia huutoitkua. Oltiin sipoossa viettämässä astetta rajumpia illanistujaisia, ja hetkessä se onnellisuus oli poissa talosta. Jokainen suri, eikä kukaan osannut sanoa mitään. Olin todella poissa välillä, työharjoittelussa palautetta tuli että pitäisikö keskeyttää. Liian monta asiaa painoi mun niskaa samaan aikaan, ja tunsin pakollista tarvetta olla muiden tukena vaikkei musta hyöyä olisi. Sinä ihana yritit piristää minua viemällä minut sealifeen ja katsomaan valokarnevaaleja toisen kerran. Sinäkin olet minulle niin rakas.




Sitten tapahtui taas niin kivoja asioita, ne Indiedays blog awards & day -tapahtumat, Nälkäpelin enskari Miisan ja hänen kanssaan. Idols liput huudettuna facebookista, tehtiin lapsuuden haaveista totta. Ihanat angelica & andreas! Työharjottelu tarjosi niin mielettömiä mahdollisuuksia, Heurekassa uuden ystäväni kanssa, Luonnontieteellinen museo, lahdessa biljardia. En tiedä, mutta oon vaan niin kiitollinen tuolle porukalle kenenkanssa sain olla 10 viikkoa. Työpaikka auttoi mua niin paljon mun omien ongelmien kanssa eteenpäin ja kasvatti mua henkisesti ihmisenä ja työntekijänä jatkuvasti! Mutta kaikki hyvä loppui aikanaan, ja työharjoittelusta siirryttiin koulunpenkille takaisin. En tiennyt mitenpäin pitäisi olla, mutta kirkkaanpaan päin oltiin matkalla!

Sitten päästäänkin hiljaiselon kuukauteen täällä. Ja siihen viimeiseen. Uudenvuoden vietin hänen kanssaan. Kävimme kiasmassa ja ostoksilla, ja illalla juhlimme meillä ja myöhemmin muidenkin ystäviemme kanssa paikallisessa. Käytiin koulun kanssa Teatterimuseossa joka oli mieletön kokemus, en olisi sinne koskaan muuten varmaan löytänytkään. Itsenäisyyspäiväjuhlat tuttuun tapaan, ja ihastuttavan rakastettava anna puu. Koulussa meillä oli pelkkiä kuvis aineita kuten valokuvausta joidenka tehtäviin otin sinut mukaani. Muuten olenkin vain ravannut koulussa, postissa sekä hänen luonaan. Tehnyt videoita ja yrittänyt vain elää. Tein myös postauksen mun bloginsynnystä ja sitäennen olevasta elämästä.

Tältä näytti siis minun viimeinen vuoteni vanhempieni hellissä hoivissa. Ensivuosi tulee muuttamaan minua, ja elämääni hyvin paljon. Mutta täytyy kyllä tokaista että olipas vuosi. Mä olen kasvanut niin paljon näiden kuukausien aikana, oppinut arvostamaan elämää niin paljon enemmän. Sekä muuttunut ihmisenä todella paljon. Multa on häipynyt rakkaita mun viereltä, mutta uskon että kaikelle on tarkoituksensa, koska olen myös saanut kolme uutta, joista yhdestä on tullut mulle seurustelu kumppani. Meillä tuli markuksenkanssa seitsemänkuukautta täyteen, ja voi kuinka mä rakastankaan. Mutta vaikka on tapahtunut paljon hyvää, on tapahtunut niin paljon pahaa, ett toivon tämän vuoden jäävän ainokaiseksi tälläiseksi. Tässä se kuitenkin nyt oli, purin sen tähän ja voin nyt heittää sen pois mielestäni ja aloittaa uuden aukeaman elämässä. Rinnalla rakastava hän, uusia ihania sekä vanhoja kasvoja, ja edessä aika todella tapahtumarikas vuosi.

Kiitos myös jokaiselle lukijalle joka on astunut tänne, kiitos jokaisesta kommentista ja kannustuksesta. Toivottavasti jaksatte pysyä mukana ensivuodenkin! Palaillaan uudenvuoden lupausten parissa lähipäivinä, jätä ihmeessä kommentitia. Mun viikon uurastus tän postauksen kanssa on nyt ohitse. Ja onnittelut sille, joka jaksoit lukea tänne saakka!